Yritystoiminnan perustietoa

Yrityksen tulee antaa aloittamisilmoitus verotoimistoon tai -virastoon verojen ennakonkantoa, veronpidätystä ja arvonlisäveron määräämistä varten.

Eläkevakuutusilmoituksilla järjestetään yrittäjän oma ja työntekijöiden eläketurva. YEL-vakuutus tulee hankkia eläkevakuutusyhtiöstä tai eläkekassasta yrittäjää itseään varten ja TEL-vakuutus eläkevakuutusyhtiöstä työntekijöitä varten. Lyhytaikaisissa työsuhteissa eräillä toimialoilla (metsä-, rakennus-, satama, maa- ja puutarhatalouden työt) eläketurva järjestetään LEL-vakuutuksella. Alle kuukauden kestävissä työsuhteissa, sekä useimmissa kotitalouksien teettämissä töissä ja taiteilijoiden alle vuoden mittaisissa työsuhteissa eläketurva järjestetään TaEL-vakuutuksella.

Yrityksen tulee antaa ilmoitus perusilmoituksen tekemisestä työministeriöön tai työsuojelupiiriin mm. seuraavissa tapauksissa:

• Työnantaja tarjoaa työntekijöitään vuokratyönä tekemään toisen teettämää työtä
• Ministeriö on määrännyt ilmoitusvelvollisuuden

Yrityksen ilmoitustaululla tai muussa näkyvässä paikassa tulee työntekijöiden nähtävillä olla ilmoitus siitä, missä vakuutusyhtiössä työntekijät on vakuutettu.

Tietyt elinkeinot ovat ns. ohjesääntöisiä eli luvanvaraisia. Näitä elinkeinoja harjoittavilta vaaditaan aiemmin mainittujen ilmoitusten lisäksi mahdollisesti muita ilmoituksia ja lupia. Luvat tulee pääsääntöisesti hankkia ennen toiminnan aloittamista ja niiden myöntämisestä tulee ilmoittaa kaupparekisteriin

Kaikki luvanvaraiset elinkeinot on lueteltu laissa elinkeinon harjoittamisen oikeudesta ja niistä on omat erilliset lakinsa tai asetuksensa, joissa määritellään niihin liittyvät erikoisehdot. Esimerkkejä ohjesääntöisistä elinkeinoista ovat:

• Alkoholijuomien anniskelu (kunnan suostumus sekä tuotevalvontakeskuksen tai lääninhallituksen lupa)
• Alkoholijuomien valmistus, tuonti ja vienti (tuotevalvontakeskuksen lupa)
• Apteekkiliikkeet (Lääkelaitoksen lupa)
• Autokoulu (lääninhallituksen lupa)
• Kiinteistön- ja asunnonvälitys (ilmoitus lääninhallitukselle ja ammattitutkinto)
• Kioskikauppa (ilmoitus poliisille)
• Kirjakaupat ja kirjapainot (ilmoitus maistraatille)
• Käytettyjen tavaroiden kauppa (lääninhallituksen lupa)
• Majoitus-, ravintola- ja kahviliikkeet (ilmoitus poliisille)
• Matkatoimisto (ilmoitus kuluttajavirastolle)
• Tieliikenteen tavara- ja henkilökuljetukset (lääninhallituksen lupa)

Uutta ympäristönsuojelulakia (86/2000) sovelletaan kaikkeen toimintaan, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Ympäristöluvalla on keskeinen merkitys ympäristön pilaantumisen torjunnassa. Lupamenettelyssä arvioidaan toiminnan ympäristövaikutukset ja asetetaan toiminnalle ympäristönsuojelutavoitteet.

Ympäristölupa tarvitaan toimintaan, josta saattaa aiheutua ympäristöä pilaavia päästöjä. Luvanvaraisia ovat esimerkiksi teollisuuslaitokset, kaatopaikat ja suurehkot karjasuojat. Ympäristölupaa vaativat toiminnat luetellaan tarkemmin ympäristösuojeluasetuksessa (169/2000).

Vaarallisten kemikaalien laajamittaista käsittelyä ja varastointia valvoo Turvatekniikan keskus (TUKES), joka esimerkiksi myöntää tuotantolaitosta koskevat luvat. Vaarallisten kemikaalien vähäistä käsittelyä ja varastointia valvovat kunnan palopäällikkö ja kunnan kemikaalivalvontaviranomainen.

Lisätietoja antavat mm. kunnan ympäristöviranomainen, palopäällikkö, alueellinen ympäristökeskus ja TUKES.

Eläkevakuutusten lisäksi jokainen työnantaja on velvollinen hankkimaan työntekijöitä varten tapaturmavakuutukset. Vaatimus koskee kuitenkin vain yrittäjiä, joilla on työsuhteessa olevia työntekijöitä. Vaatimus ei siis yleensä koske esim. perheenjäseniä.

Tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä työnantajalta peritään myös työttömyysvakuutusmaksut, jotka vakuutusyhtiöt tilittävät edelleen Työttömyyskassojen Keskuskassalle.

Työntekijäin ryhmähenkivakuutus perustuu keskeisten työmarkkinajärjestöjen sopimukseen ja koskee käytännössä kaikkia työehtosopimusten alaisia työsuhteita. Mikäli työnantaja ei ole hankkinut vakuutusta, hänet voidaan velvoittaa oikeusteitse suorittamaan vastaavat korvaukset edunsaajille (puoliso tai alle 18-vuotiaat lapset).

Liikennevakuutukset ovat pakollisia kaikille yleisillä teillä liikkuville motorisoiduille ajoneuvoille sekä rekisteröitäville perävaunuille.

Vuoden 1999 alusta lähtien on lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus pakollinen yrityksille, joiden toimialalla on normaalia suurempi ympäristövahingon vaara. Käytännössä vaatimus koskee niitä yrityksiä, jotka tarvitsevat toiminnassaan ympäristöluvan tai kemikaalilain mukaisen TUKESin luvan.

1.9.1998 voimaan tullut asuntokauppalaki määrää uudesta rakennusvirhevakuutuksesta. Lain mukaan kaikki uudiskohteet on ennen myyntiä vakuutettava. Vanhan asunnon kaupassa vakuutus on vapaaehtoinen. Vakuutus on tarkoitettu käytettäväksi piilevien rakennusvirheiden ja niiden rakennukselle aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen mikäli rakennuttaja todetaan suorituskyvyttömäksi.

Lisätietoja antavat vakuutusyhtiöt, jotka julkaisevat myös alan kirjallisuutta ja oppaita. Lisäksi Suomessa toimii monia yksityisiä vakuutusasiantuntijoita.

Jokainen, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa on kirjanpitovelvollinen. Kirjanpidossa tulee noudattaa kirjanpitolain ja muiden sitä koskevien lakien vaatimuksia sekä hyvää kirjanpitotapaa. Yleisesti on suositeltavaa käyttää kirjanpidossa apuna ammattitaitoista kirjanpitäjää tai tilitoimistoa.

Kirjanpitoon löytyy markkinoilta monia hyviä oppikirjoja sekä kirjanpito-ohjelmia. Koska kirjanpidon käytännöt muuttuvat jatkuvasti, tulee aina käyttää mahdollisimman uusia teoksia.

Asiakirjojen säilytys

Kirjanpitolain mukaan kirjanpidon asiakirjat tulee säilyttää 10 vuotta ja tilikauden tositteet sekä liiketapahtumia koskevat sopimukset on päättynyt. Asiakirjat on laadittava siten, että niiden luettavuus säilyy säädetyn määräajan. Asiakirjojen säilytysvelvollisuus on itse yrityksellä, vaikka säilytystehtävä siirrettäisiinkin tilitoimistolle.

Myös muut asiakirjat ja dokumentit tulee säilyttää vastaavalla tavalla riittävän kauan, vähintään niitä koskevien tapahtumien valitusajan päättymiseen asti.

Kirjanpidon keskeistä lainsäädäntöä

• Kirjanpitolaki
• Osakeyhtiölaki
• Verolainsäädäntö
• Arvonlisäverolaki

Jokainen pk-yritys joutuu painiskelemaan monenlaisten veroasioiden kanssa. Verotus ei ole yritykselle ylivoimaista ja hankalaa, kun asiat hoidetaan alusta alkaen avoimesti ja yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.

Verotuksen ja verottajan kanssa asioimisen ei tarvitse olla yritykselle sellainen peikko, joksi se helposti leimataan. Kun asiat hoidetaan alusta lähtien avoimesti ja säännösten mukaisesti, ongelmilta ja ikäviltä seurauksilta vältytään.

Ota aloite omiin käsiin - keskustele asiat ennakolta kuntoon

Verotukseen liittyvät riskit aiheutuvat usein yrityksen omasta toiminnasta - tietämättä tai tarkoituksella. Yrityksen on mahdollista välttyä turhilta harmeilta, kun se ottaa huomioon seuraavat seikat:

• Yrityksen perustamisvaiheessa on hoidettava monia uusia asioita. Erilaisten lomakkeiden, ilmoitusten ja selvitysten laatimiseen kannattaa käyttää asiantuntijan apua. Tilitoimisto ja lakimies osaavat yleensä parhaiten auttaa yritystä.
• Yrityksen taloushallinnon pitää olla kunnossa alusta lähtien. Tämä alue ei kestä vippaskonsteja. Valitse yritykselle luotettava ja kokenut kirjanpitäjä. Muista, että vaikka kirjanpito annetaan hoidettavaksi ulkopuoliselle, kirjanpitovelvollinen vastaa sen oikeellisuudesta kuitenkin aina itse. Vastuuta ei voi vierittää tilitoimiston niskoille. Tilitoimisto on vastuussa ainoastaan sellaisista rikkomuksista, joiden olemassaolosta se on tietoinen.
• Yksityistalouden rahavarat on syytä pitää erillään yrityksen rahavaroista. Älä yllytä kirjanpitäjää kirjaamaan vähennyksiksi menoja, jotka eivät liity yritystoimintaan. Esim. yksityiset lomamatkat ovat selkeästi tällaisia menoja.
• Älä luota kertomuksiin esimerkiksi siitä, että "meillä on mennyt sellainen vähennys läpi!". Käytä harkiten erilaisia tietolähteitä.
• Noudata sovittuja määräaikoja. Asioita ei voi hoitaa panemalla päänsä pensaaseen.

Verosuunnittelu on osa normaalia yritystoimintaa. Verosuunnittelua ovat jo pienetkin, verotuksellisesti järkevien ratkaisujen avulla saavutetut säästöt.

Toimintaa käynnistettäessä on tärkeää, että yritys ottaa etukäteen selvää verotusasioista ja mitoittaa maksettavat ennakkoverot mahdollisimman tarkasti vastaamaan lopullista verotusta. Tähän tarvitaan usein asiantuntijan, kuten tilitoimiston tai veroasiantuntijan apua. Yrittäjä pyytää toimintaa aloittaessaan verotoimistoa määräämään hänelle ennakkoverot. Hakemuksessa yrittäjä arvioi verovuoden verotettavan tulon määrän, jonka perusteella vero määrätään.

Alimitoitetut ennakkoverot kostautuvat lopullisessa verotuksessa. Verorasitus on tällöin hyvin raskas, koska yritys joutuu maksamaan sekä lopullisen veron korkoineen että uudet korotetut ennakot. Tällaisessa tilanteessa verojen maksu rasittaa varmasti yrityksen maksuvalmiutta.

Kun yritys harkitsee merkittävään liiketoimeen ryhtymistä, eikä ole varma verotuskäytännöstä, se voi hankkia verottajalta sitovan, maksullisen ennakkopäätöksen. Noudata määräaikoja. Maksa verot ajoissa. Palvelualoilla verojen osuus liikevaihdosta saattaa olla huomattavan suuri. Jos esimerkiksi yhden kuukauden verot ovat jääneet maksamatta, tilanteen kiinni kurominen seuraavana kuukautena tuo aina ongelmia ja kiristää yrityksen maksuvalmiutta.

Hoida asiat ajoissa - myöhästymiset voivat tulla kalliiksi!

Määräaikojen noudattaminen koskee kaikkea yrityksen verottajalta saamaa postia. Myös arvonlisäverojen kuukausi-ilmoituksiin on syytä suhtautua vakavasti. Menetetyn luottamuksen takaisin saaminen on hankalaa.

Aloittava yrittäjä tekee verovirastolle hakemuksen ennakkoperintärekisteriin merkitsemisestä. Rekisteröinti tapahtuu joko veroviraston aloitteesta tai rekisteröitävän omasta hakemuksesta. Yrittäjä voidaan merkitä rekisteriin jo ennen liiketoiminnan aloittamista. Rekisteri on julkinen.

Ennakkoperintärekisteri on keskeinen verottajan luottamusmittari. Yrityksen tulee huolehtia siitä, että se säilyttää rekisteröintikelpoisuutensa.

Erityisesti palvelualojen yrityksille rekisterissä mukanaolo on luotettavan liiketoiminnan kulmakivi. Liiketoimiin ryhtyminen rekisteröimättömän liikekumppanin kanssa on sinällään iso riski. Yrityksen ei kannata ottaa sellaista riskiä!

Lisätietoja

Kun tarvitset neuvoja ja opastusta, ota yhteyttä tilitoimistoosi, viranomaisiin, yrittäjäjärjestöön, Kauppakamariin tai muuhun luotettavaan tietolähteeseen. Työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus) on uusin neuvontakanava. Asiantuntija-apu ja neuvonta eivät aina maksa mitään. Riskiä pienentää se, että yritys osaa ongelmatilanteissa kääntyä ajoissa asiantuntijan puoleen.

Yritys voi purkautua joko yhtiömiesten sopimuksella, selvitystilamenettelyn kautta tai konkurssissa. Lisäksi yhtiö katsotaan purkautuneeksi sen sulautuessa johonkin muuhun yhtiöön. Konkurssia ja selvitystilamenettelyä voivat hakea paitsi yhtiö itse myös yhtiön velkojat.

Yhtiön purkaminen on varsin helppoa mikäli yhtiö pystyy omaisuudellaan korvaamaan kaikki sitä koskevat rasitteet ja velat tai mikäli yhtiömiehet pystyvät hoitamaan yhtiön velat. Ongelmatapauksissa yhtiö on velvollinen aloittamaan purkamisprosessin heti, kun ongelma tulee kriittiseksi.

Osakeyhtiön tapauksessa tämä tarkoittaa heti, kun yhtiön oma pääoma on ollut alle puolet osakepääomasta yhden vuoden ajan. Mikäli taloudellisissa vaikeuksissa oleva muutoin toimintakelpoinen yritys tai sen velkoja niin haluaa, on yrityksellä mahdollisuus hakea yrityssaneerausta. Yrityssaneeraus tarkoittaa yrityksen kokonaisvaltaista tervehdyttämistä niin, ettei koko toimintaa tarvitsisi lopettaa. Oleellista saneerauksen haussa on toimia ajoissa, kun yritys on vielä toimintakelpoinen.

Keskeistä lainsäädäntöä

• Konkurssisääntö
• Osakeyhtiölaki
• Toiminimilaki
• Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä

Yrityksen lopettamista käsitellään esimerkiksi kirjassa Selittävä asiakirjaopas yrityksille (julk. Kauppakaari Oy) ja useissa KTM:n julkaisemissa oppaissa.

Lisätietoja antavat TE-keskukset, yrittäjäjärjestöt ja yritysasioihin erikoistuneet lakimiehet.