Ympäristöriskit

Ympäristöriskeillä tarkoitetaan ihmisen terveyteen, elin- ja työympäristöön sekä muihin eliöihin ja fyysiseen ympäristöön kohdistuvia riskejä.

Ympäristöriskeihin kuuluvat näin ollen sekä normaalitoiminnan että onnettomuustilanteiden päästöjen aiheuttamat riskit ympäristölle. Itse tuotteesta ja sen käytöstä ympäristölle aiheutuvat riskit ovat myös ympäristöriskejä. Kiinteistöissä voi olla piileviä riskejä, jotka johtuvat esimerkiksi niiden aiemmasta käytöstä, jolloin se aiheutuu aiemmin kiinteistöllä tapahtuneesta toiminnasta. Esimerkkinä voivat olla käytöstä poistettu vanha kaatopaikka tai läjitysalue taikka kiinteistössä aikaisemmin harjoitettu toiminta (vaikkapa pesula tai nahkatehdas).

Ympäristöriskeistä erotellaan omaksi osa-alueekseen ympäristövahinkoriskit, jotka ovat äkillisistä häiriö- tai onnettomuustilanteista aiheutuvia ympäristöriskejä. Näitä ovat esimerkiksi tulipalojen aiheuttamat ympäristövahingot tai säiliöiden rikkoutumisista aiheutuvat riskit.

Ympäristöriskin vakavuuteen vaikuttaa merkittävästi yrityksen sijaintipaikka. Toimipaikan maaperän laatu, lähellä olevat vesistöt, luonnonsuojelu- ja virkistysalueet sekä asutus, koulut, sairaalat jne. asettavat toiminnalle erityisiä ehtoja. Maaperään joutuva päästö voi saada pohjavesialueella aivan erilaiset mittasuhteet kuin vastaava päästö tiiviillä savikkoalueella.

Mitä ympäristöriskien hallitseminen merkitsee yritykselle

• Hallitut seuranta- ja kunnossapitojärjestelmät estävät ympäristöriskien toteutumista sekä turvaavat toiminnan jatkuvuutta,
• Muutosten tuulet eivät heiluta yritystä, kun tuleviin lakeihin ja niiden vaikutuksiin varaudutaan etukäteen.

Ympäristöriski kuuluu riskeihin, joiden hallinta ei tuo välittömiä säästöjä yritykselle. Ympäristöriskin toteutuminen voi puolestaan aiheuttaa mittavia menetyksiä yritykselle, sillä lainsäädännön mukaan saastuttaja maksaa korvauksia vahingosta kärsineelle. Korvausvelvollisuus lankeaa ns. ankaran vastuun periaatteen mukaisesti, eli myös tahattomasta toiminnasta aiheutunut haitta on korvattava. Maaperä voi pilaantua esimerkiksi öljyvalumista, jolloin pilaantumisen aiheuttaja on velvollinen puhdistamaan maaperän siten, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa tai haittaa ympäristölle. Ympäristöriskien hallinnan tuomat välilliset säästöt voivat siten olla merkittäviä.

Lait asettavat rajoituksia

Ympäristöriskien tunnistamiseen ja hallintaan on kuitenkin syytä panostaa myös siitä syystä, että ympäristölainsäädäntö rajoittaa tai jopa kieltää monia riskialttiita toimintoja sekä velvoittaa mahdollisten vahinkojen seurausten minimointiin. Tahallisesti aiheutetusta ympäristövahingosta tai ympäristölupien laiminlyömisestä voi seurata myös rikosoikeudellisia toimenpiteitä, sillä ympäristörikoksista on säädetty rikoslaissa. Lainsäädännön perustana on suojella yhteiskuntaa ja luontoa, mutta myös ennaltaehkäistä onnettomuuksia, joiden toteutuminen voisi aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja. Esimerkiksi pohjavesien suojelulla toteutetaan molempia periaatteita.

Tarvitaan monipuolista tietoa

Ympäristöriskin hallinta vaatii yritykseltä tietämystä monelta alalta. Ei riitä, että tuntee laitoksen prosessit ja käytettävät aineet sekä kemikaalit, vaan lisäksi on tunnettava yrityksen ulkopuolisen ympäristön herkkyys. On myös oltava selvillä, kuinka lainsäädännön oletetaan muuttuvan lähivuosina, jotta muutoksiin voidaan valmistautua etukäteen.

Ympäristöriskien kirjo on laaja.

Ympäristöriskien hallinnan tavoitteena on jatkuvan tuotannon turvaaminen sekä ympäristöstä huolehtiminen siten, että se säilyy turvallisena ja terveellisenä. Ympäristöriskien esiintyminen vaihtelee toimialakohtaisesti. Toimialat, joista aiheutuvat merkittävimmät ympäristöriskit, on velvoitettu osallistumaan ns. toissijaiseen vahingonkorvausjärjestelmään. Tällä tarkoitetaan sitä, että yritykset, joiden toimintaan tarvitaan ympäristölupa tai Turvatekniikan keskuksen (Tukes) myöntämä vaarallisen kemikaalin käsittelyä tai varastointia koskeva lupa, ovat velvollisia ottamaan lakisääteisen ympäristövahinkovakuutuksen. Vakuutuksen avulla korvataan sellaisia ympäristövahinkoja, joiden aiheuttajaa ei saada selville tai joiden aiheuttaja on maksukyvytön.

Kaikkiin ympäristövahinkoihin, jotka ovat syntyneet 1.6.1995 jälkeen sovelletaan ympäristövahinkolakia. Ennen tätä syntyneisiin vahinkoihin sovelletaan aiemmin voimassa olleita lakeja, vaikka vahinko olisi ilmennyt vasta ympäristövahinkolain voimaantulon jälkeen.

Ympäristövahinkolain mukainen ympäristövastuu noudattaa ankaran vastuun periaatetta, eli vastuu on tuottamuksesta riippumatonta. Lain mukaan yrityksellä on ympäristövahingon syntyessä velvollisuus korjata vahinko ja korvata asiasta kärsineille aiheutetut vahingot. Ympäristövahingolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuvaa vahinkoa, joka on ympäristössä aiheutunut

• Veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta
• Melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta
• Muusta vastaavasta häiriöstä.

Vahingonkorvausvastuu koskee sekä äkillisiä, että pitkällä aikavälillä syntyneitä vahinkoja. Vanhentumisaika vahingonkorvauskanteelle on 10 vuotta vahingon ilmenemisestä. Vahinkotapauksissa erityisesti vahinkojen korjauskulut voivat nousta erittäin suuriksi, mikäli joudutaan esim. puhdistamaan suuria maa-alueita tai vesistöjä.

Ympäristöasioiden keskeistä lainsäädäntöä

• Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta
• Ympäristönsuojelulaki
• Kemikaalilaki
• Jätelaki

Seuraavaan luetetteloon on koottu eräitä esimerkkejä ympäristöriskeistä ja niiden mahdollisia seurauksia.

Maanalaisten viemärien, säiliöiden yms. rakenteiden rikkoutuminen

• Maaperän saastuminen, kunnostustyön suuret kustannukset
• Pohjaveden saastuminen, vedenottamoiden korvausvelvoitteet

Suodattimien rikkoutuminen, päästöt ilmaan

• Päästöt laskeutuvat katoille, autojen pinnoille, korvausvelvoite vaurioista ja kunnostuksesta
• Päästöt aiheuttavat terveydellistä haittaa

Kemikaalien karkaaminen viemäreihin

• Päästöt kulkeutuvat puhdistamolle, puhdistamon toiminta keskeytyy, puhdistamaton jätevesi pääsee vesistöön, korvausvelvoitteet
• Päästöt pääsevät vuotavista viemärisaumoista maaperään ja pohjaveteen, puhdistus- ja korvausvelvoitteet
• Päästöt kulkeutuvat vesistöön, korvausvelvoitteet

Melu estää lintujen pesinnän

• Oikeudenkäyntiprosesseja, imagon menetys, asiakkaiden menetys

Sammutusvedet pilaavat maaperää ja pohjavettä

• Maaperän saastuminen, kunnostustyön suuret kustannukset
• Pohjaveden saastuminen, vedenottamoiden korvausvelvoitteet

Tuotteen käytöstä poistosta aiheutuu myrkyllisiä päästöjä

• Vaarallisia ilmapäästöjä, joista korvausvelvoitteita
• Vaarallisia päästöjä maaperään, korvausvelvoitteet maaperän ja pohjaveden puhdistuksesta
• Imagon ja asiakkaiden menetys

Vanhat kaatopaikat

• Maaperän saastuminen, kunnostustyön suuret kustannukset
• Pohjavesi saastuu, vedenottamoiden korvausvelvoitteet

Myrkyllisen aineen säiliön vuoto ilmaan

• Terveysvaara ympäristössä, evakuointi, korvausvelvoitteet

Tietämättömyys lainsäädännöstä

• Lainvastainen toiminta, syyte ympäristörikoksesta, rikosoikeudellinen vastuu

Puutteellinen tieto kemikaaleista ja niiden vaikutuksista

• Viemäriin, maaperään ja ilmaan joutuu sinne kuulumattomia kemikaaleja, ympäristön pilaantuminen, korvausvelvoite, mahdollinen lainvastainen toiminta.

Muuttuva lainsäädäntö

• Muutokset tulevat voimaan nopeasti, ei reagointimahdollisuutta, asiakkaiden menetys

Kiinteistökauppa

• Maaperä saastunut aikaisemmassa toiminnassa, kunnostuskustannukset, rakenteista löytyy jätteenä haitallisia materiaaleja (esimerkiksi asbesti)

Vapaaehtoisen ympäristöjohtamisjärjestelmän avulla yritys voi systemaattisesti kehittää toimintaansa ympäristömyönteisempään suuntaan.

Ympäristöjärjestelmien rakentaminen yleistyy

Ympäristöjärjestelmän voi rakentaa joko kansainvälisen ISO 14001-ympäristöstandardin tai Euroopassa käytössä olevan EMAS-asetuksen pohjalta. Merkittävin ero näiden kahden järjestelmän välillä on se, että EMAS-järjestelmässä on laadittava julkisuuteen tarkoitettu raportti yrityksen ympäristöasioista. ISO-järjestelmä ei vaadi julkista ympäristöraporttia.

Varsinkin suuret teollisuusyritykset ovat viime vuosina rakentaneet ympäristöjärjestelmiä. Myös palvelusektorin yritykset sekä pk-yritykset ovat ottaneet vähitellen järjestelmiä käyttöönsä.

Jos yrityksessä on jo käytössä laatujärjestelmä tai jokin muu johtamisjärjestelmä, on ympäristöjärjestelmän omaksuminen ja rakentaminen huomattavasti helpompaa. Järjestelmän voi rakentaa vain oman toiminnan kehityksen parantamiseksi ja/tai sille voi hakea myös ulkopuolisen todentajan myöntämää sertifikaattia.

Järjestelmän pääkohdat

Ympäristöjärjestelmän pääkohtia ovat:

• Jatkuvaan parantamiseen tähtäävän politiikan määrittely
• Päämäärien, tavoitteiden ja toteuttamiskeinojen suunnittelu
• Ohjelmien toteuttaminen
• Toimenpiteiden seuraaminen, arviointi ja määrittely tarvittaessa uudelleen.

Ympäristöjärjestelmää kuvataan usein jatkuvan parantamisen kehänä

Ympäristöjärjestelmän rakentaminen aloitetaan alustavalla katselmuksella, jossa tunnistetaan yrityksen nykytilanne (missä mennään tällä hetkellä).

Alustavassa katselmuksessa tulisi käydä läpi ainakin seuraavat avainalueet:

• Merkittävien ympäristönäkökohtien tunnistaminen
• Kaikkien olemassa olevien toimintaohjeiden ja käytäntöjen tunnistaminen
• Sattuneiden vahinkojen ja niiden tutkimustulosten arviointi
• Ympäristöasioihin liittyvä lainsäädäntö ja viranomaisvaatimukset.

Tämän välinesarjan avulla voi kerätä tietoa avainalueista alustavaa katselmusta varten. Työkorttien kysymyksiä voi käyttää myös sellaisenaan osana katselmuksen kysymyssarjaa.

Lisätietoja

• Suomen standardisoimisliitto SFS ry:n internet-sivuilta saa lisätietoja ympäristöjärjestelmiin liittyvistä standardeista sekä järjestelmien sertifioinnista.
• DNV:n, Lloyds'in ja Bureau Veritaksen internet-sivuilla on lisätietoa järjestelmien sertifioinnista.
• Suomen ympäristöhallinnon sivuille on koottu tietoa EMAS-järjestelmästä.

Yrityksen ympäristönsuojelu ei rajoitu ainoastaan yrityksen toimipaikkaan. Yhä useammat sidosryhmät ovat kiinnostuneita yrityksen ympäristönsuojelun tasosta. Tämä on huomioitava toimintaa suunniteltaessa.

Sidosryhmien odotukset ja vaatimukset ovat erilaisia

Yritysten ympäristönsuojelua ohjaavat yhä enemmän asiakkaiden, kuluttajien ja muiden sidosryhmien eli markkinoiden odotukset ja vaatimukset. Sidosryhmillä voi olla hyvinkin erilaisia odotuksia ja vaatimuksia ympäristöasioiden suhteen. Yrityksen lähiympäristössä asuvat ja työskentelevät henkilöt arvostavat usein eri asioita kuin tuotetta käyttävät kuluttajat. Myös yleinen mielipide vaikuttaa siihen, mikä yksittäinen asia nousee keskustelun ja mielenkiinnon kohteeksi.

Yrityksen mahdollisia sidosryhmiä

Asiakkaat

Asiakkaiden ympäristövaatimukset ja tärkeinä pitämät ympäristöasiat tulisi ottaa huomioon jo toiminnan suunnittelussa ja tuotekehityksessä. Mahdollisiin kyselyihin tms. kannattaa vastata huolellisesti ja totuudenmukaisesti. Jos ympäristötietoa käytetään aktiivisesti hyödyksi markkinoinnissa, on yrityksellä oltava laaja ja realistinen tietämys sekä toimintansa että tuotteidensa ympäristövaikutuksista.

Viranomaiset

Viranomaiset myöntävät yrityksille toimintaan oikeuttavia ympäristölupia. Heillä on myös merkittävä asiantuntijarooli paikallisissa ympäristöasioissa. Hyvän yhteistyön ja määräysten mukaisen toiminnan takaamiseksi yrityksen kannattaa nimetä yhteyshenkilö, joka hoitaa viranomaisasioita ja pitää säännöllisesti yhteyttä viranomaisiin.

Alihankkijat, tavaran toimittajat

Asiakkaiden ympäristövaatimukset ja omat toiveet kannattaa viestittää myös alihankkijoille ja tavarantoimittajille. Näin varmistetaan heidän mahdollisuutensa huomioida muuttuvat ympäristöasiat kehitystoiminnassaan. Yhteistyö tuotantoketjussa voi hyödyttää kaikkien osapuolien ympäristöasioiden hoitoa. Esimerkiksi pakkausjätteen määrää voidaan vähentää tuntuvasti yhdessä sovittujen pelisääntöjen avulla.

Kilpailijat

Kilpailijoiden ympäristönsuojelun kehitystä ja sen hyödyntämistä markkinoinnissa kannattaa seurata. Usein ensimmäisenä liikkeelle lähtenyt voi määrätä kehityksen suunnan ja kerätä suurimman hyödyn.

Naapurit

Yrityksen naapureilla voi olla hyvinkin ristiriitaisia mielikuvia yrityksen ympäristövaikutuksista. Heillä voi olla huoli esimerkiksi siitä, minkälaisia terveysvaikutuksia päästöillä on tai miten toiminnan laajeneminen lisää alueen liikennemelua. Naapureiden mahdollisiin kyselyihin tulisi vastata huolella ja totuudenmukaisesti. Yhteistyötä auttaa sujuvan keskustelukanavan löytäminen ja hyödyntäminen.

Pankit, vakuutusyhtiöt

Ympäristöriskien ja kiinteistön historiaan liittyvien riskien tunnistamisen avulla voidaan varautua ennakolta mahdollisiin taloudellisiin riskeihin. Tämä asia on syytä muistaa etenkin kiinteistökaupoissa. Ympäristöriskeihin voidaan varautua osittain vakuutuksin. On kuitenkin muistettava, että kaikkiin ympäristöriskeihin ei ole tarjolla vakuutusta.

Tiedotusvälineet

Ympäristöasioiden tiedottaminen tiedotusvälineiden kautta on yritykselle helpompaa, jos sillä on jo olemassa toimivat yhteydet tiedotusvälineiden edustajiin. Tilanteissa, joissa yritys joutuu puolustamaan toimintaansa julkisesti, tulee erityisesti kiinnittää huomiota selkeään ja totuudenmukaiseen viestintään. Kerran julkaistua tietoa on vaikea saada oikaistua totuudenmukaiseksi.

Keskustele ja tiedota myös onnettomuustilanteissa

Yrityksen sidosryhmien merkitys korostuu etenkin silloin, kun jokin menee pieleen. Silloin on erityisen tärkeää kertoa selkeästi mitä on tapahtunut ja miten vastaavat onnettomuudet on tarkoitus jatkossa estää. Toiminta onnettomuustilanteissa ja niistä selviytyminen on helpompaa, jos myös tiedotusasioita on mietitty etukäteen. Tiedotussuunnitelman voi laatia vaikkapa osaksi muuta suunitelmaa, joka on laadittu onnettomuustilanteiden varalle.

Kriisiviestinnän 10 kultaista sääntöä:

1. Rakenna sidosryhmäsuhteet ja ympäristömaine ennakkoon.
2. Varaudu kriisiin.
3. Kerro aina riskeistä. Se vie pahimman terän arvosteluilta ja luo uskottavuutta.
4. Myönnä heti, jos et kriisin sattuessa tiedä mitä on tapahtunut. Kerro, että asiaa tutkitaan.
5. Ota vastuu kokonaan itsellesi, älä syytä organisaatiota tai olosuhteita.
6. Älä vähättele tilannetta.
7. Ole empaattinen.
8. Kerro, mitä tulette tekemään, jottei kriisi toistuisi.
9. Varaudu julkisen huomion jälkimaininkeihin.
10. Analysoi kriisi ja tiedotustoimet jälkikäteen.

Lähteenä Ympäristöosaaminen/Otaniemi Consulting Group Oy

Tietoa kuulijan mukaan

Kun yritys on päässyt vauhtiin ympäristöasioiden hallinnassa, kannattaa samalla miettiä, miten ympäristöasioista voisi tiedottaa eri sidosryhmille. Vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi ympäristöasioiden lisääminen yrityksen internet-sivuille, erillisen ympäristöyhteenvedon/ympäristöraportin julkaiseminen ja jakaminen naapureille tai ympäristöasioiden lisääminen tuote-esitteisiin. Tärkeintä on se, että yritys jakaa kiinnostavaa tietoa aina sen mukaan, mille sidosryhmälle tieto on tarkoitettu.

Lisätietoja

Osaaminen, kumppanuus, ekokilpailukyky. Teollisuuden ympäristölinjaukset, Teollisuus ja Työnantajat.

Ympäristölainsäädännön vaatimusten tunteminen on tärkeää myös pk-yritykselle. Vahingon sattuessa vastuita ja mahdollisia korvausvelvoitteita ei voi välttää, vaikka kyse olisi tahattomasta toiminnasta.

Tunne velvoitteesi

Ympäristölainsäädännön tunteminen on nykyisin osa yrityksen arkipäivää. Lainsäädäntö on viime vuosien aikana muuttunut tiuhaa tahtia EU-direktiivien voimaanpanon myötä, minkä vuoksi lakien ja asetusten tasalla on ollut vaikea pysyä. EU-direktiivit sinänsä eivät velvoita yrityksiä. Niiden määräykset astuvat voimaan vasta sitten, kun ne on siirretty kansalliseen lainsäädäntöön, lähinnä laeiksi ja valtioneuvoston sekä ministeriöiden asetuksiksi. Suomen lainsäädännön lisäksi yritystä velvoittavat kuntien määräykset (kaavamääräykset, rakennusjärjestys ja ympäristönsuojelumääräykset) ja järjestyssäännöt sekä erilliset yritystä koskevat viranomaisluvat ja sopimukset.

Uusi ympäristönsuojelulaki

Suomen ympäristölait ovat perinteisesti pureutuneet yhteen ongelmaan kerrallaan. Tämän vuoksi yrityksille on tullut eri lakien pohjilta useita erilaisia velvoitteita. Vuonna 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki (86/2000) kokosi useat erityislait yksiin kansiin, minkä jälkeen yritysten ei enää tarvitse hakea toiminnalleen monenlaisia ympäristölupia eri viranomaisilta.

Ympäristönsuojelulaki muutti myös lupaviranomaisten toimintaa. Ympäristöluvan laajuudesta riippuen lupaviranomaisena toimii joko alueellinen ympäristökeskus (alueellisesti merkittävät ympäristöluvat) tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (muut ympäristöluvat). Vesilakiin perustuvat eli ns. vesitalousasiat ratkaisee ympäristölupavirasto. Muutosta kaikkiin em. lupiin haetaan Vaasan hallinto-oikeudelta. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä voidaan valittaa edelleen korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Onko yrityksesi ympäristölupavelvollinen?

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava ympäristölupa. Ympäristölainsäädännön uudistumisen myötä ympäristölupavelvollisten yritysten tulee uusia ympäristölupansa. Lupavelvollisten yritysten toimialat on lueteltu pääpiirteissään alla olevassa taulukossa. Luvan hakuaika on porrastettu vuosille 2002 ja 2003. Entiset ilma-, jäte- ja sijoitusluvat sekä vesiensuojelun ennakkoilmoituslausunnot ovat voimassa uuteen lupaan asti.

Ympäristölupavelvollisia toimialoja ovat:

• Metsäteollisuus
• Metalliteollisuus
• Energian tuotanto
• Kemianteollisuus
• Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta
• Malmien ja mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto
• Mineraalituotteiden valmistus
• Nahan ja tekstiilien laitosmainen tuotanto ja käsittely
• Elintarvikkeiden tai rehujen valmistus
• Liikenneterminaalit ja varikot
• Polttoaineiden tai kemikaalien varastointi, käyttö tai käsittely
• Kalankasvatus ja turkistarhaus

Uusi laki toi mukanaan ilmoitusvelvollisuuden, minkä vuoksi muidenkin yritysten on selvitettävä, tuleeko niiden tehdä ilmoitus toiminnastaan ympäristökeskukselle helmikuun 2001 loppuun mennessä tai keväällä 2002. Esimerkiksi jäteveden johtaminen vesistöön tai muu vesien pilaantumista aiheuttava toiminta, naapureita häiritsevä toiminta sekä jätteen ammattimainen ja laitosmainen käsittelytoiminta ovat ilmoitusvelvollisia. Ilmoituksen perusteella tarkistetaan ympäristöluvan tarve.

Ympäristöluvassa tarkastellaan yrityksen toimintaa kokonaisuutena. Luvassa saatetaan antaa toiminnalle velvoitteita, joilla ympäristöhaittoja ehkäistään. Velvoitteita annettaessa lähtökohtana on ns. paras käyttökelpoinen tekniikka. Tämä tarkoittaa sitä, että esitettävän teknisen ratkaisun tulee olla ympäristön kannalta paras, ko. toimialalla yleisesti käyttöön saatavilla ja sitä voidaan soveltaa alalla kohtuullisin kustannuksin (käyttökelpoinen).

Yrityksen, jonka toimintaan tarvitaan ympäristölupa, entinen vesioikeuden myöntämä jätevesien johtamislupa (jatkossa osa ympäristölupaa) tai Turvatekniikan keskuksen myöntämä vaarallisen kemikaalin käsittelyä tai varastointia koskeva lupa, tulee hankkia myös lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus (Laki ympäristövahinkovakuutuksesta 81/1998). Vakuutuksella korvataan sellaiset ympäristövahingot, joiden aiheuttajaa ei saada selville tai joiden aiheuttaja on maksukyvytön.

Ympäristövahinkolaki säätää ankarasta vastuusta

Ympäristövahinkolain (737/1994) periaatteiden mukaan pilaaja on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa haitan. Laki on laadittu turvaamaan haitan kärsijän oikeutta. Haitan joutuu korvaamaan, jos haitan ja yrityksen toiminnan välillä on olemassa todennäköinen syy-seuraus-yhteys. Korvausvelvollisuus lankeaa ns. ankaran vastuun periaatteen mukaisesti, eli myös tahattomasta toiminnasta aiheutunut haitta on korvattava. Etenkin pohjavesivahinkotapauksissa korvattavat summat saattavat kohota satoihin tuhansiin, jopa miljooniin.

Ympäristörikoksista säädetään rikoslaissa. Rikos edellyttää, että ympäristövahinkoon johtava teko on tahallinen tai ympäristölupia on laiminlyöty.

Jätevedet

Yrityksen on sovittava jätevesien johtamisesta yleiseen viemäriin kunnan kanssa tehtävällä viemäriin liittymissopimuksella. Haitallisia päästöjä voidaan säädellä myös yrityksen ympäristöluvassa. Tiettyjen haitallisten aineiden ja yhdisteiden päästöt viemäriin on täysin kielletty ja joitakin aineita saa johtaa vain luvanvaraisesti.

Kemikaaleilla oma lainsäädäntö

Kemikaalilainsäädäntö koskee pääasiassa yrityksiä, jotka käsittelevät tai varastoivat kemikaaleja. Kemikaalien varastointia, käyttöä tai käsittelyä säädellään myös ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa. Käytettävien ja varastoitavien kemikaalimäärien perusteella lasketaan, kuuluuko yritys niiden joukkoon, joiden tulee hakea toiminnalleen Turvatekniikan keskuksen lupaa tai laatia toiminnastaan ilmoitus paikalliselle viranomaiselle.

Kemikaalilainsäädäntö antaa ohjeita kemikaalien varastoinnin ja käsittelyn lisäksi mm. pelastussuunnitelmien ja turvallisuusselvitysten laatimiseksi.

Vaarallisten aineiden kuljetukset

Vaarallisten aineiden kuljetusten järjestämistä sekä kemikaalipakkausten merkintää koskeva lainsäädäntö muuttuu myös jatkuvasti. Turvallisuusneuvonantajasta annetun lainsäädännön perusteella yrityksiin, jotka kuljettavat vaarallisia aineita, suorittavat tämän alan kuormaus- tai purkamistoimia, täyttävät astioita tai säliöitä vaarallisella aineella kuljetusta varten tai laativat kuljetusasiakirjoja, tulee nimetä turvallisuusneuvonantaja selvittämään keinoja mahdollisimman turvallisiin vaarallisten aineiden maakuljetuksiin.

Myös ongelmajätteiden kuljetukset ja kuljetuspakkausmerkinnät ovat lakien velvoittamat.

Lainsäädännön seuraaminen

Yrityksessä tulisi olla nimettynä henkilö, jonka vastuulla on lainsäädännön seuraaminen. Hänen tehtävänsä olisi tiedottaa laissa tapahtuvista muutoksista yrityksessä kaikille, joita asia jollakin tavalla koskettaa.

EU-direktiivien seuranta auttaa yritystä ennakoimaan lainsäädännön muutoksia, sillä EU-direktiivien vaatimukset siirretään aikanaan kansalliseen lainsäädäntöön. Etenkin laitehankintojen ja isojen investointien yhteydessä kannattaa selvittää lainsäädännön kiristymistä ja mahdollisia uusia vaatimuksia tulevaisuudessa. Toimialakohtaiset liitot seuraavat toimialaansa liittyvää lainsäädäntöä, joten liitoista voi saada apua pysyäkseen ajan tasalla toimintaan liittyvistä vaatimuksissa.

Lisätietoja

Valtion säädöstietopankki-sivustoilta löytyy ajantasalla oleva tieto Suomen lainsäädännöstä.

Euroopan Unionin lainsäädäntö-sivuilta voi seurata voimassa olevaa EU-alueen lainsäädäntöä.

Euroopassa valmistelun alla olevat lait ja asetukset löytyvät myös Euroopan Unionin lainsäädäntö-sivuilta.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000), ympäristönsuojeluasetus (169/2000).

Liikenneministeriön päätös vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta (188/99), asetus vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta (127/99).

Ympäristöriskien tunnistamista varten kehitetty kysymyssarja pyrkii selvittämään yrittäjälle, mitkä tekijät yrityksessä voivat aiheuttaa ympäristövahingon. Samalla selviää ympäristönsuojelun yleinen taso yrityksessä. Kysymyssarjan avulla voidaan kartoittaa myös kohteet, jotka ovat aiemmin jääneet huomioimatta.

Riskien tunnistaminen aloitetaan ympäristöriskikartan avulla. Riskit on jaoteltu karttaan viiteen pääluokkaan. Jo karttaa tutkimalla voidaan sulkea pois riskilajeja, jotka eivät koske yrityksen toimintaa. Joidenkin riskien merkitys voi puolestaan nousta jo tässä vaiheessa erityisen suureksi. Jokaiseen riskikartassa nimettyyn alaluokkaan liittyy työvälinekortti, jonka avulla tarkastellaan haluttuja riskilajeja tarkemmin.

Työvälinekorteissa on aiheeseen liittyviä kysymyssarjoja. Kysymykset on laadittu siten, että myöntävä vastaus ilmoittaa asian olevan kunnossa. Jos vastaus on kieltävä tai jos kysymykseen ei osata vastata, tulee tilannetta selvittää tarkemmin. Kieltävät vastaukset ja epäselvät asiat kirjataan joko riskienhallintatoimenpiteiden yhteenvetolomakkeeseen tai tietokonetta käyttäessä sähköiselle Koontilomakkeelle, jotta niiden käsittely ei unohdu.

Joskus jo riskien tunnistusvaiheessa esille tulleille ongelmille löydetään ratkaisu. Myös nämä asiat tulee kirjata välittömästi lomakkeeseen.

Riskien tunnistaminen ja niiden merkittävyyden arviointi kannattaa toteuttaa ryhmätyönä. Ryhmän kokoonpano vaihtelee luonnollisesti yrityksen koon ja toimialan mukaan. On olennaista, että ryhmän jäsenet tuntevat arvioitavat toimintatavat ja prosessit. Ryhmässä tulisi olla myös onnettomuuksien torjunnasta vastaavia henkilöitä. Tärkeää on, että kysymyksiin vastataan totuudenmukaisesti. Tarkoituksena on löytää mahdolliset ongelma- ja kehityskohteet, jotta niitä voidaan parantaa.

Aiheeseen liittyvää materiaalia tulostettavassa muodossa:

• Alihankkijoiden ja urakoitsijoiden toiminta
• Henkilöstön ympäristöosaaminen
• Ilmansaasteet ja melu
• Jätteiden käsittely
• Kemikaalien kuljetus
• Kemikaalien varastointi ja käsittely
• Kemikaalit ja kemikaalitietous
• Kiinteistön historiaan liittyvät riskit
• Kunnossapito
• Polttoaineet ja öljytuotteet
• Päästöt vesistöön ja maaperään
• Toiminta ja tiedotus ympäristöonnettomuustilanteissa
• Ympäristölainsäädännön tarkistuslista
• Ympäristöriskikartta
• Ympäröivä yhteiskunta ja luonto

Usein tunnistusvaiheessa löytyy niin monia mahdollisia riskitekijöitä, ettei niihin kaikkiin voida heti puuttua. Niinpä onkin tärkeää, että ensimmäisessä vaiheessa panostetaan niihin asioihin, joiden arvioidaan aiheuttavan merkittävimmän riskin. Tämän vuoksi tulee riskien suuruus arvioida.

Riskin merkittävyyteen eli suuruuteen vaikuttavat sekä mahdollisen vahingon todennäköisyys että vahingosta aiheutuvat seuraukset. Ympäristöriskien seurauksia arvioidaan tässä yhteydessä vain niiden ympäristölle aiheuttamien vahinkojen ja vaurioiden merkittävyyden kannalta. Yritykselle riskin toteutumisesta aiheutuvat kustannukset eivät välttämättä ole samassa suhteessa. Esimerkiksi jopa vakavaksi luokiteltu päästö viemäriin voi aiheuttaa yritykselle pienemmät kustannukset kuin vähäiseksi luokiteltu kemikaalipäästö yrityksen omalla toimialueella.

Ympäristöriskien seurausten arviointi ja luokittelu

Riskin seurausten arviointi on usein hankalaa: mitä ovat vähäiset seuraukset, entäpä sitten haitalliset? Arvioinnin helpottamiseksi on alla olevassa taulukossa esitetty eräs malli seurausten arvioimiseksi päästön eri kohteissa: maa-, vesi- ja ilmaympäristössä tai jätevesiviemärissä

Ympäristöriskien todennäköisyyden arviointi ja luokittelu

Riskien todennäköisyyttä voidaan arvioida seuraavasti:

• Epätodennäköisenä ympäristövahinkona voidaan pitää tapausta, joka sattuu harvemmin kuin kerran 20 vuodessa
• Mahdollisena ympäristövahinkona voidaan pitää tapausta, joka sattuu kerran kymmenen vuoden aikana
• Todennäköinen ympäristövahinko tapahtuu vuosittain

Yhteistyö tärkeää

Ympäristöriskien tunnistaminen ja arviointi ei aina onnistu pelkästään yrityksen omin tai konsultin voimin.

Ympäristöriskin arvioiminen vaatii tietämystä myös mm. geologiasta ja luonnon ekologiasta. Jos esimerkiksi yritys sijaitsee merkityksellisen lintujärven lähistöllä, voivat kesäaikaan ajoitetut laajennus ja räjäytystyöt estää uhanalaisten lintujen pesintää ja lisääntymistä.

Kallion räjäytys pohjavesialueella taas voi aiheuttaa pohjaveden virtaussuunnan muutoksen, mikä puolestaan voi kuivattaa vedenottamon. Näiden riskien lopullinen tunnistaminen vaatii yhteistyötä esimerkiksi kunnan ympäristöviranomaisen tai alueellisen ympäristökeskuksen viranomaisten kanssa.

Muita tällaisia yhteistyössä selvitettäviä riskejä ovat etenkin kaikki pohjavesialueisiin, luonnonsuojelualueisiin, Natura-alueisiin ja lintujensuojelualueisiin liittyvät riskit.

Oleellinen osa riskienhallintaa on henkilöstön riittävän koulutuksen, opastuksen ja tiedotuksen järjestäminen. Koulutus on osaksi myös asennekasvatusta, jossa korostetaan henkilökohtaisen vastuun merkitystä. Koulutusta tulee olla sekä johdolle että muulle henkilöstölle.

Johdon vastuulla on olla selvillä uusista ympäristöystävällisistä prosesseista, menettelytavoista ja jopa kemikaaleista. Myös muuttuvan lainsäädännön seuranta on heidän tehtävänään. Johdon vastuun osoittaminen sitoutumalla ja tukemalla ympäristönsuojelun parantamista on ehdoton edellytys onnistuneelle kehitystyölle.

Henkilöstön on huolehdittava ympäristön tilasta siten kuin sitä kohtuudella voidaan heiltä odottaa ottaen huomioon heidän työtehtävänsä.

Alihankkijoiden ja urakoitsijoiden osaaminen varmistettava

Oman henkilöstön lisäksi on huolehdittava myös siitä, että yrityksen tiloissa työskentelevät alihankkijat ja urakoitsijat (esimerkiksi siivous-, kiinteistönhoito- ja remonttiyritykset) tuntevat oikeat toimintatavat ja työohjeet. Tietoa tarvitsevat myös vartiointiliikkeen edustajat ja palokunta. Vartija saattaa olla yksin paikalla, kun jotain sattuu. Tällöin on tärkeää tietää, mitä ensimmäiseksi tulee tehdä, mitä taas ei ehdottomasti saa tehdä ja kenelle asiasta raportoidaan. Hyvä käytäntö on käydä palopäällikön tai -tarkastajan kanssa yhdessä läpi yrityksessä käytettävät ja varastoitavat kemikaalit ja aineet, niiden määrät, sijoituspaikat ja muut tarvittavat kemikaalien ominaisuustiedot. Kemikaalikansio, johon tiedot on tallennettu, tulee säilyttää sellaisessa paikassa, josta se on helposti saatavilla onnettomuustilanteissa. Näin aikaa ei kulu tietojen keräämiseen ja torjuntatöihin päästään mahdollisimman ripeästi.

Kirjalliset ohjeet hyvä laatia

Työvaiheista, jotka sisältävät merkittäviä ympäristöriskejä, on hyvä laatia kirjalliset ohjeet. Näkyville paikoille kiinnitetyt varoitus- ja ohjetaulut ovat kaikkien luettavissa ja näin myös harvoin tiloissa liikkuvat osaavat ennakoida vaaratilanteita.

Kirjallisia ohjeita voidaan tarvita:

• Jätteiden lajitteluun
• Ongelmajätteiden pakkaamiseen ja pakkausten merkitsemiseen
• Kemikaalien käsittelyyn, varastointiin ja kuljetuksiin
• Mittalaitteiden lukemiseen, kalibrointiin ja huoltoon
• Harvoin tehtäviin kunnossapito- ja huoltotöihin
• Toimintoihin, joissa on suuri ympäristövahingon vaara

Oppiminen läheltä-piti-tilanteista

"Läheltä piti"- ja etenkin vahinkotilanteiden jälkeen on henkilöstölle syytä kertoa perusteellisesti, mitä tapahtui ja mikä johti tilanteen syntyyn. Uudet toimintatavat koulutetaan henkilöstölle ja tarvittaessa päivitetään kirjalliset ohjeet. Tietoa tulee jakaa riittävästi myös muissa muuttuneissa olosuhteissa, olipa kyse uudesta luvasta, kemikaalista tai laitteesta.

Onnettomuustilanteiden harjoittelu

Toimintaa onnettomuustilanteissa tulisi harjoitella etukäteen. Esimerkiksi paksu savu voi muuttaa tutunkin ympäristön niin, että suunnistaminen tiloista ulos on vaikeaa. Erityisesti kemikaalivahingoissa nopea toiminta ja ensiavun hallitseminen voivat vähentää oleellisesti niin ympäristö- kuin henkilövahinkojakin.

Työhönopastus ja perehdyttäminen

Ympäristöriskien hallinta tulisi sisällyttää osaksi työhönopastusta ja perehdytystä. Uudet työntekijät eivät tunne työympäristönsä vaaroja, joten he tarvitsevat tietoa niin kemikaalien käsittelystä ja jätteiden lajittelusta kuin palontorjuntavälineiden ja imeytysaineiden sijainnista ja käytöstä.

Kunnossapitohenkilöstön asianmukainen ja ammattitaitoinen toiminta ovat ympäristövahinkojen torjunnassa merkittäviä tekijöitä.

On tärkeää, että kunnossapitohenkilöstö tiedostaa työnsä merkityksen ja tietää, mitä seurauksia voi olla yritykselle tai ympäristölle, jos tehtäviä ei hoideta oikein.

Tilojen ja laitteiden kunnossapidolla varmistetaan, että prosessit toimivat mahdollisimman häiriöttömästi. Myös kaikkien puhdistin- ja turvalaitteiden tulee olla säännöllisen ennakkohuollon piirissä. Esimerkiksi maalaamon poistoilman suodin tulee vaihtaa riittävän usein, jotta se täyttää asetetut puhdistusvaatimukset.

Kunnossapitohenkilöstö joutuu työssään usein tekemisiin sellaisten kemikaalien kanssa, joiden olemassa oloon ei kiinnitetä paljoakaan huomiota. Esimerkiksi jäähdytyskoneiden ammoniakki on turvallista käyttää, kun ammoniakin ominaisuudet ja vaarat tuntee. Myös näiden kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet tulee olla ajan tasalla ja helposti käyttöön saatavilla.

Ovatko myös kunnossapidon kemikaaliasiat kunnossa:

• Käytössä olevat jäähdytysaineet (mm. freonit) ovat hyväksyttyjä
• Kaasupullot on varastoitu oikein
• Myrkylliset kemikaalit säilytetään lukkojen takana
• Öljyjätehuolto on järjestetty asiallisesti, uudistettavat öljyjätteet kerätään erilleen
• Hankittavien kemikaalien lukumäärä pidetään mahdollisimman pienenä
• Kaikista kemikaaleista on käytössä ajan tasalla olevat käyttöturvallisuustiedotteet
• Henkilöstö tuntee käytettävien kemikaalien ominaisuudet ja osaa niiden turvallisen käsittelyn

Eräs halvimpia keinoja onnettomuuksien vähentämisessä on yleisen siisteyden ylläpito.

Yleistä siisteyttä edistää mm. asianmukaisesti suunnitellut tuotanto- tai varastotilat, mutta sitä parantaa myös toimintatapojen ja työohjeiden noudattaminen. Niin tuotantotilojen kuin varastojenkin tulisi olla riittävän väljiä, jotta tilaa riittää kaikelle tarpeelliselle. Selkeät ohjeet ja varastopaikkojen (myös säiliöiden) merkintäkilvet näkyvillä paikoilla auttavat järjestyksen ylläpitoa. Mahdolliset kemikaalivuodot ja jätteet tulisi siivota pois mahdollisimman pian. Myös jäteastiat tulisi tyhjentää riittävän usein.

Tarkistuslista yleiseen siisteyteen:

• Kemikaalit varastoidaan niille kuuluvilla paikoilla
• Kemikaaleja hankitaan ja varastoidaan vain se määrä, mikä kulloinkin tarvitaan
• Kemikaalivarastoissa on turva-altaat, imeytysainetta ja siivousvälineet, myös halleissa pidettäville nestemäisille aineille tulee olla allastus
• Jätteille on varattu riittävä määrä astioita ja jätteet toimitetaan eteenpäin riittävän usein
• Hanat ja venttiilit ovat oikeissa asennoissa
• Mittariasteikot ovat puhtaita ja helposti luettavissa
• Kulkuväylät ovat esteettömät

Ympäristöriskien arviointiin voi löytyä apua yrityksessä jo tehdyistä selvityksistä.

Työturvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvät asiat ovat usein yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi kemikaalien oikea käsittely ja varastointi parantaa niin työpaikan turvallisuutta kuin vähentää ympäristöriskien mahdollisuutta. Työturvallisuuden kehittämisestä on yleensä hyötyä myös ympäristölle, sama pätee myös toiseen suuntaan.

Kemikaalilainsäädännön perusteella osa toiminnanharjoittajista joutuu laatimaan erillisen toimintaperiaateasiakirjan, turvallisuusselvityksen tai sisäisen pelastussuunnitelman. Näissä käsitellään mm. kemikaalien käyttöön liittyviä riskejä ja toimenpiteitä onnettomuuksien estämiseksi tai niissä toimimiseksi. Myös nestekaasun ja maakaasun varastointiin ja käyttöön liittyy velvoitteita laatia selvityksiä ja ohjeita onnettomuuksien varalta.

Pelastustoimiasetuksen mukaan useat yritykset joutuvat laatimaan turvallisuussuunnitelman. Suunnitelmassa selvitetään mahdollisia yrityksen vaaratilanteita, niiden vaikutuksia, toimenpiteitä vaaratilanteiden estämiseksi sekä henkilöstön kouluttamista ja perehdyttämistä suunnitelmaan.

Useat kunnat ovat laadituttaneet pohjavesialueillensa suojelusuunnitelmia. Suunnitelmista selviää, sijaitseeko yritys kriittisellä alueella kunnan vedenhankinnan suhteen. Suunnitelmista saa lisätietoja kunnan vesilaitokselta tai ympäristöviranomaisilta.

Kemikaalit ja kemikaalitietous

• Työterveyslaitoksen www-sivuilta  löytyy kemikaalien vaarallisia ominaisuuksia ja turvallista käyttöä selvittäviä kemikaalikortteja.
• Työterveyslaitoksen sivuilta löytyvät myös onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet). OVA-ohjeet on tarkoitettu kemikaaliturvallisuuden tiedonlähteiksi pelastuslaitoksille, ympäristönsuojeluviranomaisille, työterveyshenkilöstölle ja kaikille kemikaalien vaaroista kiinnostuneille.
• Ympäristöhallinnon sivulle on koottu yrityksille tietoa ympäristöasioista. Kemikaaleista löytyy tietoa.
• Turvatekniikan keskuksen sivuilta löytyvät mm. Tukesin laatimat ohjeet kemikaalien turvalliseen käsittelyyn ja varastointiin.

Kemikaaliturvallisuus

Yrityksellä on velvollisuus ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja. Edelleen yrityksen on noudatettava kemikaalien teollisessa käsittelyssä ja varastoinnissa sellaista huolellisuutta ja varovaisuutta, jota voidaan kohtuudella edellyttää ottaen huomioon kemikaalien määrä, vaarallisuus ja käsittelyolosuhteet sekä mahdollinen palo- tai räjähdysherkkyys.

Terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien laajamittaista ja keskisuurta teollista käsittelyä tai laajamittaista varastointia saa harjoittaa vain Turvatekniikan keskuksen (TUKES) luvalla. Keskisuurta varastointia saa harjoittaa tekemällä siitä TUKESille ilmoituksen. TUKES julkaisee taulukoita, joissa kerrotaan edellisten määritelmien mukaiset ainemäärät eri kemikaaleille. Luvan hakemisen yhteydessä yrityksen on selvitettävä kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyvät vaaratilanteet sekä niiden syyt ja seuraukset. TUKES suorittaa käyttöönottotarkastuksen ennen luvan myöntämistä. Lisäksi yrityksen tulee nimetä TUKESin hyväksymä valvoja, joka huolehtii siitä, että laitosta käytetään teknisesti oikein ja lupien edellyttämällä tavalla.

Vaarallisten kemikaalien vähäistä käsittelyä ja varastointia valvovat kunnan palopäällikkö ja kunnan kemikaalivalvontaviranomainen. Kemikaalivalvontaviranomaisena toimii yleensä kunnan ympäristönsuojelu- tai terveydensuojeluviranomainen. Palopäällikkö valvoo palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käyttöä, kemikaalivalvontaviranomainen terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien käyttöä.

Lisätietoja antavat TUKES, palopäälliköt ja kunnalliset kemikaalivalvontaviranomaiset.

Polttoaineet ja muut öljyt

• Öljy- ja kaasualan keskusliiton sivuilta löytyy lisätietoja öljyjen käsittelyyn ja varastointiin.
• Ympäristöhallinnon ympäristövahinkojen torjuntaan keskittyvältä sivulta  löytyy ohjeita mahdollisiin ympäristövahinkotilanteisiin.

Jätteiden käsittely

• Ympäristöhallinnon jätteitä käsittelevälle sivulle kohtaan jäteasiat on kerätty yleistietoa Suomen jätehuollosta.
• Ekokemin sivustoilla käsitellään laajasti ongelmajätteitä ja niiden käsittelyä.
• Jätelaitosyhdistys ry:n sivuilla löytyy omat sivut vaarallisille jätteille (ent. ongelmajätteet) ja niiden käsittelylle.

Jätelain mukaan yrityksen on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että sen toiminnasta syntyy mahdollisimman vähän jätteitä, ja että jätteistä ei aiheudu haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteiden lajittelemiseksi ja ongelmajätteiden käsittelemiseksi yrityksen on noudatettava kunnan antamia ohjeita sekä jätelain määräyksiä.

Mikäli esimerkiksi onnettomuuden seurauksena yrityksen jätehuollosta aiheutuu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle, tulee asiasta ilmoittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

Ilmansaasteet ja melu

• Ympäristöhallinnon ympäristönsuojelu-sivuille on koottu tietoa ilmansuojelusta sekä meluntorjunnasta.

Päästöt vesistöön ja maaperään

• Ympäristöhallinnon ympäristönsuojelu-sivuille on lisätietoja vesiensuojelusta, pohjavesien suojelusta sekä maaperän suojelusta.

Ympäröivä yhteiskunta ja luonto

• Ympäristöhallinnon luonnonsuojelu-sivuilla on lisätietoa Suomen luonnonsuojelualueista.

Ympäristölainsäädäntö

• Valtion säädöstietopankki-sivustoilta löytyy ajantasalla oleva tieto Suomen lainsäädännöstä.
• Euroopan Unionin lainsäädäntö-sivuilta voi seurata voimassa olevaa EU-alueen lainsäädäntöä.
• Euroopassa valmistelun alla olevat lait ja asetukset löytyvät myös Euroopan Unionin lainsäädäntö-sivuilta.
• Ympäristöhallinnon lainsäädäntö-sivuille (http://www.ymparisto.fi/lait) on koottu keskeinen ympäristö-asioita koskeva lainsäädäntö sekä valmisteilla olevat lainsäädäntöhankkeet.

Vapaaehtoiset ympäristöjohtamisjärjestelmät

• Suomen standardisoimisliitto SFS ry:n internet-sivuilta saa lisätietoja ympäristöjärjestelmiin liittyvistä standardeista sekä järjestelmien sertifioinnista.
• DNV:n, Lloyds'in ja Bureau Veritaksen internet-sivuilla on lisätietoa järjestelmien sertifioinnista.
• Suomen ympäristöhallinnon sivuille on koottu tietoa EMAS-järjestelmästä.

WWW-osoitteet on tarkistettu huhtikuussa 2013.

Jatkuva parantaminen

Ympäristönsuojelussa käytetään ns. jatkuvan parantamisen periaatetta. Tällä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla yrityksen ympäristönsuojelun tasoa parannetaan. Toimenpiteet sisältävät sekä uuteen tekniikkaan ja teknologiaan että koulutukseen ja uusiin toimintatapoihin liittyviä oivalluksia. Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi:

• Tehokkaamman päästöjen puhdistuslaitteen hankinta
• Jätteiden lajittelun tehostaminen
• Haitattomamman kemikaalin käyttöönotto
• Hätätilannesuunnitelman kehittäminen ja harjoittelu
• Pakkausmateriaalin kehittäminen ja keventäminen
• Henkilöstön koulutus.

Jatkuvan parantamisen periaatteeseen liittyy myös se, että parantamisen kohteeksi voidaan valita vain osa yrityksen organisaatiota tai toimintaa. Parantamisen ei siis tarvitse olla käynnissä joka paikassa yhtä aikaa. Liikkeelle voidaan lähteä toimenpiteistä, jotka ovat helposti ja nopeasti saatavissa kuntoon. Näin motivaatio kehittämiseen kasvaa ja pitkäaikaisemmatkin, usein näkyvää hyötyä vasta myöhemmin tuottavat, toimenpiteet saadaan pikkuhiljaa käyntiin.

Kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi

Teollisella käsittelyllä tarkoitetaan kemikaalin valmistusta, käyttöä sekä muuta vastaavaa käsittelyä. Kemikaalin varastoinnilla tarkoitetaan kemikaalin hallussapitoa tuotantolaitoksessa kiinteässä varastosäiliössä tai -siilossa, irtosäiliössä, pakkauksessa tai kuljetusvälineessä taikka muulla tavoin säilytettynä.

Kestävä kehitys

Kestävän kehityksen periaate voidaan määritellä eri tavoin. Ympäristön ja kehityksen maailmankomission (ns. Bruntlandin komissio, 1987) mukaan kestävä kehitys tarkoittaa ihmiskunnan nykyisten tarpeiden tyydyttämistä niin, että tulevilta sukupolvilta ei viedä mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan.

Natura-alue

Natura 2000 -verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Suojelukohteiksi on valittu sekä arvokkaita luontotyyppejä että uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja. Ympäristöministeriö on valmistellut Suomen ehdotuksen Natura 2000-verkostoon sisällytettävistä alueista.

Paras käyttökelpoinen tekniikka ja ympäristön kannalta paras käytäntö

Ympäristönsuojelussa korostetaan ns. BAT- ja BEP-periaatteita. Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla (BAT = Best Available Technique) tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä sekä teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotantomenetelmiä, puhdistusmenetelmiä, toiminnan suunnittelutapoja, rakentamistapoja, ylläpitotapoja ja käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä tai vähentää toiminnan aiheuttamaa ympäristön pilaantumista. Tekniikka on toteuttamiskelpoista silloin, kun se on toimialalla yleisesti käyttöön saatavilla ja se on käyttöönotettavissa ko. teollisuudenalalla taloudellisesti ja teknisesti kannattavasti ottaen huomioon saatavat ympäristönsuojelun hyödyt.

Ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteella (BEP = Best Environmental Practice) tarkoitetaan eri toimien yhdistämistä, joilla ehkäistään ympäristön pilaantumista, kuten tehokkaita työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja.

Pohjavesialueet, I ja II luokan pohjavesialueet.

Pohjavesialueet jaetaan eri luokkiin. I luokan alue on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään vedenhankintaan lähivuosien aikana. II luokan alue on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, mutta jolle toistaiseksi ei ole osoitettavissa käyttöä vedenhankinnassa.

Sadevesiviemäri

Sadevesiviemäri on viemäri, johon johdetaan ulkoalueiden sade- ja sulamisvedet (ns. hulevedet). Kuntien viemäriverkostot on usein rakennettu ns. erillisviemäreiksi, jolloin esimerkiksi teollisuuden prosessi- ja sosiaalitilojen jätevedet ohjataan omaan jätevesiviemäriin ja ulkoalueiden sade- ja sulamisvedet omaan sadevesiviemäriin.

Satunnaispäästö

Satunnaispäästö on äkillinen häiriö- tai onnettomuustilanteessa syntyvä päästö, joka useimmiten ei ole ennakoitavissa.

Turvallisuusneuvonantajalla

Turvallisuusneuvonantajalla tarkoitetaan henkilöä, jonka tehtävänä on selvittää keinoja, joiden avulla yrityksen vaarallisten aineiden kuljetukset suoritetaan mahdollisimman turvallisesti lainsäädännön mukaisesti. Turvallisuusneuvonantaja voidaan valita yrityksen henkilöstöstä tai tehtävään voidaan nimetä henkilö yrityksen ulkopuolelta.

VAK-määräykset

Vaarallisten aineiden kuljetusmääräyksillä ohjataan lainsäädännössä erikseen lueteltujen vaarallisten aineiden kuljetusta ja kuljetukseen liittyvää aineiden käsittelyä, purkua, pakkaamista sekä kuormausta.