Henkilöriskit

Henkilöriskeillä tarkoitetaan henkilöstöön kohdistuvia tai henkilöstöstä aiheutuvia riskejä yrityksen toiminnalle. Pienessä yrityksessä henkilöriskit korostuvat. Avainosaaminen on usein yhden ihmisen varassa - vastuualueet kasautuvat ja varamiesjärjestelmät puuttuvat.

Henkilöstön osaaminen, työkyky ja viihtyvyys selä sitoutuminen yrityksen toimintaan ovat tärkeitä tekijöitä ison ja pienen yrityksen hyvinvoinnille. Osaavan, virkeän ja motivoituneen henkilöstön kanssa yrittäminen sujuu.

Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan. Pahimmassa tapauksessa yritys voi menettää kokonaan tärkeän henkilön työpanoksen tai henkilö saattaa toimia tarkoituksella yrityksen edun vastaisesti.

Esimerkkejä henkilöriskeistä

• Väsyminen ja uupuminen
• Tapaturmat ja sairastumiset
• Ammattiosaamisen vanheminen
• Henkilö-tai työsuhderiidat
• Tahattomat inhimilliset virheet
• Tietovuodot tai varkaudet

Työsuhderiskit

Työväkivalta

Henkilöstön aiheuttamat vahingot

Avainhenkilöriskit

Riskienhallinta on prosessi, joka sisältää kolme peräkkäistä vaihetta: riskien tunnistamisen, niiden suuruuden arvioinnin ja torjunnan. Henkilöriskien tunnistamisessa on apuna henkilöriskikartta. Se käsittää kahdeksan osa-aluetta. Henkilöriskien tarkastelu aloitetaan käymällä läpi kaikki osa-alueet ja miettimällä, koskevatko ne omaa yritystä. Jos kyseisen alueen riskit ovat hallinnassa, merkitään kunkin asian kohdalle OK ja edetään seuraavan kohtaan. Jos riski ei koske omaa yritystä, voidaan se yliviivata. Sen sijaan jos havaitaan huomattavia puutteita, rastitetaan kohta merkiksi lähempää tarkastelua varten.

Henkilöriskien tunnistaminen tapahtuu tyypillisesti palavereissa, joihin kootaan mukaan riskejä ja niihin vaikuttavia tekijöitä eri näkökulmista tuntevia henkilöitä yrityksen eri ammattiryhmistä. Henkilöstön laaja osallistuminen on erityisesti henkilöriskejä hallittaessa tärkeää!

Riskien suuruus on tärkein niiden torjuntatoimenpiteiden kiireellisyyteen vaikuttava tekijä. Riskin suuruus riippuu kahdesta seikasta:

• Todennäköisyys. Riski on sitä suurempi, mitä todennäköisemmin vahinko toteutuu.
• Seuraukset. Riski on sitä suurempi, mitä suuremmat vahingot ja vakavammat seuraukset se toteutuessaan aiheuttaa.

Sivun alaosassa olevassa taulukossa on käytetty näitä ulottuvuuksia kuvattaessa riskin suuruutta. Suurin riski on sietämätön riski, joka vaatii välittömiä toimenpiteitä. Merkittäväksi luokiteltu riski edellyttää pikaisia toimenpiteitä riskin vähentämiseksi. Kohtalainen riski on syytä pitää mielessä toimenpiteitä suunniteltaessa, vaikkakaan sitä ei tarvitse asettaa etusijalle. Vähäisen ja merkityksettömän riskin osalta saattaa tilanteen tarkkailu riittää.

Riskienhallinnassa on ensisijaisesti pyrittävä estämään vahinkojen syntyminen tai vähentämään niiden seurauksia.

Pääasialliset riskienhallinnan keinot ovat:

• Riskin välttäminen on usein mahdollista vain, jos kyseisistä toimista pidättäydytään kokonaan.
• Riskiä voidaan pienentää rajoittamalla tapahtuman todennäköisyyttä ja seurauksia.
• Riski voidaan siirtää toisten kannettavaksi, esimerkiksi vakuutuksella tai käyttämällä alihankintaa.
• Riski voidaan pitää omalla vastuulla, jolloin sen vaikutuksiin on varauduttava yrityksen omalla henkilöstöllä ja pääomalla.

Riskienhallintaa on myös varautuminen siihen, että jokin riski kaikesta huolimatta laukeaa. Tässä auttaa ennakkosuunnittelu niistä toimenpiteistä, joita vahingon sattuessa tehdään ja kuinka vahingosta toivutaan.

Työturvallisuuslain tavoitteena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä johtuvia fyysisen tai henkisen terveyden haittoja. Lain henki käy hyvin ilmi seuraavasta työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta:

Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön, samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. [Työturvallisuuslaki 8§]

Työnantajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työssä esiintyvät haitta- ja vaaratekijät. Jos näitä ei voida poistaa, on arvioitava niiden merkitys työntekijöiden terveydelle tai turvallisuudelle.

Keskeistä lainsäädäntöä:

• Työturvallisuuslaki
• Laki yhteistoiminnasta yrityksissä
• Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa
• Asetus työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain soveltamisesta

Hyvän työturvallisuuden toteutuminen työpaikalla edellyttää, että työntekijät omalta osaltaan toimivat turvallisesti ja noudattavat saamiaan turvallisuusohjeita. Työntekijöiden on myös ilmoitettava havaitsemistaan vioista tai puutteista, joilla on vaikutusta työntekijöiden terveyteen tai turvallisuuteen työpaikalla. Häirinnän ja epäasiallisen kohtelun välttäminen työpaikalla on myös työntekijöiden velvollisuus.

Työsuojelun toimintaohjelma

Työsuojelun toimintaohjelma on työnantajan linjanveto siitä, millä tavoin työsuojeluasiat järjestetään. Sen avulla tehostetaan ennakoivaa työsuojelua ja suunnitelmallista toimintaa työpaikalla. Toimintaohjelman avulla työpaikka kuvaa itse tavat, joilla se omin voimin edistää työntekijöiden turvallisuutta, terveyttä ja työkykyä. Toimintaohjelmaan kirjataan työsuojelun kehittämistarpeet ja työympäristötekijöiden vaikutukset. Riskien arviointia voidaan käyttää apuna näiden määrittämisessä. Toimintaohjelmasta johdetaan tavoitteet turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työkyvyn ylläpitämiseksi työpaikalla.

Työsuojelun toimintaohjelman laatiminen

Työsuojelun toimintaohjelma on työnantajakohtainen, ja sen laatimisvelvoite koskee kaikkia työpaikkoja. Toimintaohjelman sisältö, muoto ja laajuus määräytyvät yrityksen toimialan, koon ja työsuojelutarpeiden mukaan. Työsuojelun toimintaohjelma voidaan kirjoittaa yleiseksi työsuojelun toimintapolitiikaksi tai se voi olla konkreettinen toimintasuunnitelma. Mitä pienempi työpaikka on sitä konkreettisemmaksi työsuojelun toimintaohjelma kannattaa laatia.

Työsuojelun toimintaohjelman laatimisesta vastaa työnantaja. Ohjelma on syytä käsitellä yhteistyössä yrityksen henkilöstön kanssa. Aluksi on syytä sopia aikataulu ohjelman laatimiseksi, ohjelman sisältö, millä tasoilla ja missä yksiköissä ohjelma tehdään, ohjelman kirjaaminen ja päivittäminen sekä kuinka ohjelmasta tiedotetaan.

Työsuojelun toimintaohjelman lähtökohtana kannattaa käyttää olemassaolevaa työsuojelutoimintaa ja valmiita dokumentteja (mm. työterveyshuollon toimintasuunnitelma, riskien arvioinnit ja työpaikkaselvitykset, suojelusuunnitelma ja muut turvallisuuteen liittyvät dokumentit sekä laatukäsikirja). Nykyisen toiminnan arvioinnin perusteella kirjataan käytännössä toimiviksi osoittautuneet toimintatavat toimintaohjelmaan sekä mietitään puutteet ja kehittämistarpeet. Toimintaohjelman ei tarvitse olla erillinen dokumentti, vaan sitä vastaavat asiat voivat sisältyä esimerkiksi laatujärjestelmään tai muihin työpaikalla ylläpidettäviin suunnitelmiin tai ohjelmiin.

Työsuojelun toimintaohjelman sisältöesimerkki

Työsuojelun toimintaohjelmaa kirjatessa oleellista on asiakirjan selkeys ja käyttökelpoisuus. Asiakirjan laajuus ja taso riippuvat yrityksen koosta ja tarpeista. Tietyt perusasiat on kuitenkin syytä kirjata:

• Työnantajan tavoitteet työsuojeluasioissa (toimintapolitiikka)
• Työympäristötekijöiden ja työsuojelun kehittämistarpeiden arvioinnin ja seurannan toteutustavat
• Linjaorganisaation työsuojelutoiminta
• Työsuojeluasioiden järjestäminen ja työsuojeluorganisaation toiminta
• Työterveyshuollon järjestäminen ja tehtävät
• Työsuojelukoulutuksen järjestäminen
• Henkilöstön perehdyttäminen ja työsuojeluasioiden huomioiminen osana työtä
• Varautuminen tapaturmiin ja onnettomuuksiin, kuvaus ensiavun ja palontorjunnan järjestämisestä
• Työsuojelu yhteisillä työpaikoilla

Työsuojelun toimintaohjelma on pidettävä ajan tasalla. Sen sisältöä ja tavoitteita on syytä tarkastella säännöllisin väliajoin.

Lisätietoja: Pertti Siiki, Työturvallisuuslainsäädäntö, työnantajan ja työntekijän velvollisuudet ja oikeudet. Edita 2002. Lisätietoa työsuojelun toimintaohjelmasta antavat myös työsuojelupiirit.

Samasta aiheesta:

• Työsuojelun toimintaohjelma

Työsuojeluyhteistyö

Työsuojeluyhteistyöllä tarkoitetaan työnantajan ja työntekijöiden yhteistä työsuojeluasioiden hoitamista.

Työsuojelun valvontalain mukaan työsuojeluyhteistyötä varten on työpaikalle nimettävä yhteistoiminnasta vastaava työnantajan edustaja - työsuojelupäällikkö. Työsuojelupäällikkönä voi toimia myös yrittäjä itse tai esimerkiksi yrityksen toimitusjohtaja.

Mikäli työpaikalla toimii vakituisesti vähintään kymmenen työntekijää tai toimihenkilöä, on heidän valittava keskuudestaan työsuojeluvaltuutettu (sekä 2 varavaltuutettua), joka edustaa heitä työsuojeluun liittyvässä yhteistyössä. Työntekijät ja toimihenkilöt voivat valita kumpikin oman valtuutettunsa, tai yhden yhteisen, mikäli he niin haluavat. Yli kahdenkymmenen työntekijän työpaikoilla on lisäksi valittava työsuojelutoimikunta.

Yhteistyön merkitys työsuojelun edistämisessä on keskeinen myös pienemmilläkin työpaikoilla. Työnantajan on käsiteltävä työturvallisuuteen liittyviä asioita työntekijöiden kanssa työpaikan koosta riippumatta. Työntekijöiden on myös omalta osaltaan toimittava yhteistyössä työnantajan kanssa työsuojelun kehittämiseksi. Työntekijöillä on myös oikeus tehdä työpaikalla turvallisuusaloitteita työnantajalle ja saada niistä myös palautetta.

Työsuojeluhenkilöistä tulee ilmoittaa Työturvallisuuskeskuksen (TTK) työsuojeluhenkilöstörekisteriin, jonka mukaan TTK esimerkiksi tiedottaa ajankohtaisista työsuojeluun liittyvistä asioista ja tapahtumista työpaikkojen työsuojeluhenkilöstölle.

Lisätietoja antavat työsuojelupiirit ja työsuojeluhenkilöstörekisterin osalta myös Työturvallisuuskeskus.

Työympäristön osatekijät - fyysinen, henkinen ja sosiaalinen työympäristö - vaikuttavat työntekijöiden käytössä oleviin voimavaroihin, työntekoon ja toiminnan tulokseen. Työympäristöriskeillä tarkoitetaan työympäristössä esiintyviä työntekijöiden terveyttä tai turvallisuutta vaarantavia tai haittaavia tekijöitä.

Työn turvallisuus toteutuu parhaiten siten, että työssä esiintyviä riskejä etsitään systemaattisesti jo ennen kuin tapaturmia tai onnettomuuksia ehtii tapahtua. Tavoite on, että kukaan ei loukkaannu tai sairastu työnsä vuoksi.

Työstä, työympäristöstä, työtiloista ja työolosuhteista johtuvat terveydelle tai turvallisuudelle vaaraa aiheuttavat tekijät tulee tunnistaa mahdollisimman laajasti esimerkiksi edellä mainituista riskilajeista. Tarkastelun tulee kattaa sekä työpaikalla tapahtuva normaali toiminta että poikkeavat ja harvinaiset tilanteet.

Jokaisessa työssä esiintyy riskejä ja jokaisen työn riskit ovat erilaiset. Työympäristöriskien arviointi tulee suunnitella ja mitoittaa yrityksen toimialan, työympäristön, työn luonteen ja työssä esiintyvien riskien mukaiseksi. Riskien tunnistamisessa ja toimenpiteiden suunnittelussa kannattaa hyödyntää laajasti henkilöstön kokemusta ja ammattitaitoa. Tarvittaessa on käytettävä myös ulkopuolisia asiantuntijoita, esimerkiksi työterveyshuollosta.

Työympäristöriskien arviointi ja hallinta on paitsi työnantajan lakisääteinen velvollisuus, myös taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Työympäristön riskien arvioinnin tuloksena on toimenpidesuunnitelma riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi. Ennakoimalla riskit ennen niiden toteutumista päästään jälkikorjauksia edullisimpiin ratkaisuihin. Lisäksi kannattaa arvioida nykyisten turvallisuustoimenpiteiden riittävyys.

• Fysikaaliset vaaratekijät tarkoittavat eri energiamuotojen vaikutuksia työntekijöihin ja heidän terveyteensä. Merkittävimpiä fysikaalisia vaaratekijöitä ovat melu, kylmät ja kuumat olosuhteet, puutteellinen valaistus, säteily ja tärinä.
• Tapaturman vaarat. Tyypillisimpiä tapaturmatyyppejä ovat putoavien esineiden aiheuttamat iskut, putoaminen, liukastuminen ja kaatuminen sekä esineiden väliin jääminen. Tapaturmat johtuvat useimmiten puutteista työpaikan koneissa ja laitteissa, työympäristössä, toiminta- ja menettelytavoissa, ihmisissä tai johtamisessa ja organisoinnissa.
• Ergonomia tarkoittaa työn, työmenetelmien ja työvälineiden soveltuvuutta ihmiselle. Ergonomiassa tarkastellaan raskaita työvaiheita, hankalia työasentoja, työpisteen ja työvälineiden mitoituksia ja koneiden, laitteiden käyttöä.
• Kemialliset vaaratekijät tarkoittavat vaarallisia aineita ja ilman epäpuhtauksia. Kemiallisia vaaratekijöitä ovat mm. vaaralliset kemikaalit, pölyt, kaasut ja savut. Kemikaalien vaarallisuus riippuu niiden ominaisuuksista, käyttömääristä ja käyttötavoista.
• Henkinen kuormittuminen on olennainen osa työn aiheuttamaa kokonaiskuormitusta. Liian suuret vastuut tai vaatimukset, vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien puute, jatkuvat ylityöt, sosiaalisen tuen puute, häirintä tai epäasiallinen kohtelu ovat esimerkkejä henkisistä kuormitustekijöistä.

Rakennuslainsäädäntö ja työturvallisuuslainsäädäntö asettavat vaatimuksia yrityksen toimitiloille ja työympäristölle. Rakentamista ja rakennuksia koskevia asioita valvovat kunnalliset rakennustarkastajat.

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työpaikan rakenteet, materiaalit, varusteet ja laitteet ovat turvallisia ja terveellisiä työntekijöille. Niitä tulee voida käyttää, kunnostaa ja puhdistaa turvallisesti. Kulkuteiden ja käytävien tulee olla kunnossa ja uloskäyntejä ja pelastusteitä tulee olla riittävästi.

Pienyritysten työympäristö tuloksen tekijänä 2013 (hinta 6 €) -kirjanen on tietopaketti pienyrityksille työsuhdeasioiden hoitamisesta, hyvän työympäristön merkityksestä sekä koneiden ja kemikaalien turvallisuudesta. Lisätietoja antavat työsuojelupiirit, rakennustarkastajat, vakuutusyhtiöt ja aluetyöterveyslaitokset.

Keskeistä lainsäädäntöä:

• Työturvallisuuslaki
• Kemikaalilaki
• Rakennuslainsäädäntö
• Kemikaaliasetus
• Valtioneuvoston päätös työntekijöiden suojelemisesta kemiallisille tekijöille altistumiseen liittyviltä vaaroilta
• Stmp käyttöturvallisuustiedoitteista
• Stmp vaarallisten aineiden luettelosta
• Lisäksi useita valtioneuvoston päätöksiä toimialan tai työn laadun perusteella

Lisätietoa myös Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) sivuilta

Riskien arviointi ja mittaukset

Suunnitelmallinen työturvallisuuden kehittäminen edellyttää, että työpaikalla on riittävän järjestelmällisesti tunnistettu ja arvioitu työn ja työympäristön vaara- ja haittatekijät työntekijöiden terveydelle. Riskien arviointiin on tarjolla runsaasti vakuutusyhtiöiden, viranomaisten ja esimerkiksi tutkimuslaitosten ja alan konsulttien kehittämiä työvälineitä. Riskienarviointia aloitettaessa hyviä apuvälineitä ovat Pk-yrityksen riskienhallinta -välinesarjan työvälineet.

Monet työympäristöön liittyvät haitta- ja vaaratekijät edellyttävät lisäksi tarkempia mittauksia ja tutkimuksia työolosuhteiden turvallisuuden selvittämiseksi. Mittaukset on usein syytä antaa asiantuntijoiden tehtäväksi. Riskien arviointien ja työympäristöön liittyvien mittausten tulokset tulee aina saattaa yrityksen henkilöstön tietoon.

Lisätietoja mittauspalveluista antavat mm. työsuojelupiirit, aluetyöterveyslaitokset ja työterveyshuolto.

Kemikaalien käyttö

Työntekijöiden altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemikaaleille on rajoitettava niin vähäiseksi että haittaa tai vaaraa ei aiheudu. Erityisesti on huomioitava myrkytyksen, hapen puutteen tai muiden vakavien vaarojen ehkäisemisestä.

Kemikaalien pienimuotoisessakin käytössä on noudatettava turvallisia työmenetelmiä ja -tapoja. Työntekijöille tulee antaa vaarallisista aineista turvallisen työnteon kannalta tarpeelliset tiedot, heitä tulee kouluttaa kemikaalien käyttöön ja heille tulee jakaa asianmukaiset suojaimet altistumisten estämiseksi. Työntekijöillä on myös velvollisuus noudattaa vaarallisten aineiden käyttöä varten saamiaan turvallisuusohjeita.

Kemikaalien varastoinnissa tulee huomioida paloturvallisuus, oikeat merkinnät astioissa sekä ilmastointi. Varsinaisten kemikaalien ohella tulee huomioida niiden yhteisvaikutukset sekä esim. hitsaushuurut, hiontapöly ja ilman epäpuhtaudet.

Käyttöturvallisuustiedote

Kaikki vaarallisia aineita sisältävät tuotepakkaukset tulee olla merkitty asianmukaisesti. Merkinnät ja varoitukset tekee yleensä tuotteen toimittaja, mutta työnantajalla on velvollisuus varmistaa asia. Kemikaalien myyjä on velvollinen toimittamaan käyttöturvallisuustiedotteen.

Käyttöturvallisuustiedote on kemikaalikohtainen asiakirja, josta selviää aineen koostumus, kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet sekä mahdolliset terveydelle vaaraa tai haittaa aiheuttavat tekijät.

Tarvittaessa käyttöturvallisuustiedote sisältää ohjeet turvallisuus- ja suojaustoimenpiteiksi sekä ensiapuohjeet onnettomuustapauksia varten. Yrityksellä on velvollisuus ylläpitää luetteloa käytettävistä kemikaaleista sekä arkistoa käyttöturvallisuustiedotteista. Näiden tulee olla myös työntekijöiden saatavilla.

Henkilösuojaimet

Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijöiden käyttöön työhön vaatimusten mukaiset ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, mikäli tapaturman tai sairauden vaaraa ei voida välttää tai riittävästi rajoittaa teknisillä työoloihin kohdistuvilla suojelutoimilla tai työn organisoinnilla.

Ennen suojainten valintaa työnantajan on arvioitava työssä esiintyvät vaarat, määritettävä henkilönsuojaimilta vaadittavat ominaisuudet ja verrattava saatavilla olevien henkilönsuojainten ominaisuuksia vaadittuihin. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös ergonomian vaatimukset ja työntekijän terveydentila sekä ne vaarat tai haitat, joita itse henkilönsuojaimet aiheuttavat.

Arvioinnin perusteella työnantajan tulee valita vaarojen torjuntaan tarkoituksenmukaisimmat ja olosuhteisiin parhaiten soveltuvat suojaimet. Nämä eivät saa tarpeettomasti lisätä muuta vaaraa, niiden tulee olla käyttäjälleen sopivat ja niiden tulee suojata myös silloin, kun samanaikaisesti joudutaan käyttämään useita suojaimia.

Euroopan yhteisön alueella tulee kaikissa myytävissä suojaimissa olla kiinnitettynä CE-merkintä osoittamaan suojaimen vaatimuksenmukaisuutta. Erilaisista henkilönsuojaimista antavat tietoa Työterveyslaitos, työsuojelupiirit, suojainten valmistajat, maahantuojat ja markkinoijat. Työntekijöiden omien mielipiteiden ja kokemusten kuuleminen suojaimia valittaessa on myös tärkeää.

Suojainten käyttö

Työntekijoiden tulee käyttää saamiaan suojaimia huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti. Työntekijälle on annettava riittävästi opetusta ja ohjausta suojainten käytöstä. Erityisesti tulee huolehtia siitä, että henkilönsuojainten käyttö (esimerkiksi käyttöjaksot), puhdistus ja huolto määritellään riittävän tarkasti.

Suojaimet on yleensä tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön. Suojainten yhteiskäyttö ei saa aiheuttaa käyttäjille terveys- tai hygieniaongelmia. Työnantajan on varmistettava suojainten asianmukainen toimintakunto huoltojen ja korjausten avulla tai tarvittaessa uusimalla suojaimet.

Ergonomia

Yritysten on varauduttava alueellaan olevien henkilöiden ja omaisuuden sekä ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa. Lisäksi yritysten on varauduttava suorittamaan sellaisia pelastustoimenpiteitä, joihin ne omatoimisesti kykenevät.

Vaatimukset ovat jossain määrin alakohtaisia. Esimerkiksi vaarallisia kemikaaleja käsittelevien ja varastoivien yritysten turvatoimia koskevat määräykset ovat muita tiukempia. Kaikilta yrityksiltä vaaditaan asianmukaista sammutuskalustoa tulipalojen varalle sekä turvamerkintöjä (esim. hätäpoistumisteiden ja sammutuskaluston sijaintimerkinnät).

Turvallisuussuunnitelma on laadittava sellaisille kohteille, joissa suoritetaan palotarkastus vähintään kerran vuodessa. Tällaisia ovat mm. majoitustilat, hoitolaitokset, suuret myymälät, koulut jne. Myös yritysten ja laitosten, joiden työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden henkilöiden määrä on vähintään 30, on laadittava turvallisuussuunnitelma.

Vakuutusyhtiöt ja vakuutusalan keskusjärjestöt sekä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) ovat julkaisseet oppaita ja kirjasia yrityksen suojelutoiminnasta. Lisätietoja antavat myös paikkakuntasi palo- ja pelastusviranomaiset.

Suojelun keskeistä lainsäädäntöä

• Pelastustoimilaki ja -asetus
• Työturvallisuuslaki
• Työaikalaki

Turvallisuussuunnitelma

Yrityksen turvallisuussuunnitelmassa on selvitettävä

• vaaratilanteet ja niiden vaikutukset
• toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi ja suojautumismahdollisuudet
• suojeluhenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön perehdyttäminen suunnitelmaan
• tarvittava suojelumateriaali
• suunnitelma toiminnasta erilaisissa onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteissa.

Turvallisuussuunnitelma voidaan laatia yhteistyössä paikallisten paloviranomaisten kanssa, jotka ovat paitsi suojelutoiminnan valvojia, myös alansa parhaita asiantuntijoita sekä erinomainen apu yrityksille.

Turvallisuussuunnitelman laatiminen

Turvallisuussuunnitelma tulee kirjoittaa selkeästi ja käytännönläheisesti. Suunnitelmaa laadittaessa kannattaa samalla korjata suojelutoiminnassa mahdollisesti havaittuja puutteita.

Turvallisuussuunnitelma on tarkoitettu yrityksen koko henkilöstölle. Sen ohjeet on saatettava kaikkien tietoon ja oikeaa toimintaa on harjoiteltava.

Suunnitelma tai sen yhteenveto on toimitettava kunnan pelastusviranomaisille kunnan antamien ohjeiden mukaisesti sekä tiedotettava siitä asianomaisen kohteen asukkaille, työntekijöille ja muille, joiden on osallistuttava suunnitelman toimeenpanoon. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla.

Tulityöt ja tulityökortti

Tulityöt ovat töitä, joissa esiintyy kipinöintiä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja joista aiheutuu palovaara. Tulitöihin kuuluvat esim. hitsaus, laikkaleikkaus ja kuumailmapuhaltimen käyttö. Tulityö tulee tehdä huolellisesti ja turvallisesti ja työntekijöille tulee opettaa oikeat työtavat. Lisäksi kaikilla kansalaisilla on velvollisuus avustaa tulen sammuttamisessa ja pelastustöissä.

Vakuutusyhtiöt ovat tarkentaneet tulityövaatimuksia siten, että tulityötä tekeviltä henkilöiltä vaaditaan osallistuminen tulityökoulutukseen ja tulityökortin suorittaminen silloin, kun tulityötä tehdään tilapäisillä tulityöpaikoilla. Tulityökoulutus kestää normaalisti yhden päivän, jonka päätteeksi pidetään tulityötutkinto. Tutkinnon läpäissyt työntekijä saa tulityökortin. Tulityökortti on henkilökohtainen ja se on voimassa viisi vuotta. Sama kortti on voimassa sekä Suomessa että Ruotsissa.

Tietoa tulityökortista ja alueellasi järjestettävästä tulityökoulutuksesta antavat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) sekä vakuutusyhtiöt ja pelastusliitot.

Hätätyö - vaaran torjuntaa

Hätätyö on säännöllisen työajan ulkopuolella tehtävää työtä, jota tehdään ennalta arvaamattomien syiden johdosta poikkeuksellisissa tilanteissa, kun pyritään välttämään vaara tai vahinkoa yritykselle, ympäristölle tai ihmisille.

Työnantaja voi teettää hätätyötä huolimatta ylityön enimmäismääristä tai ajankohdasta niin pitkään kuin hätätilanne säilyy, mutta kuitenkin enintään kaksi viikkoa. Hätätyön yhteydessä työnantajan on viivytyksettä ilmoitettava työsuojeluviranomaisille kirjallisesti hätätyön syystä, laadusta ja todennäköisestä kestoajasta.

Uuden henkilön palkkaaminen on yritykselle aina riski. Entä jos valittu henkilö ei sovellukaan siihen tehtävään tai työyhteisöön, johon hänet on valittu? Epäonnistunut valinta on ongelma varsinkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa on harvoin muita tehtäviä, joihin palkattu henkilö voitaisiin sijoittaa. Irtisanominen on raskasta sekä yritykselle että irtisanottavalle. Se saattaa myös tulla kalliiksi yritykselle. Tärkeintä työhönotossa onkin miettiä tarkkaan, millaista ihmistä yritykseen tarvitaan - mitkä ovat hänelle suunnitellut tehtävät, millaisia tiedollisia ja taidollisia vaatimuksia tehtävillä on, edellyttääkö työryhmään sopiminen henkilöltä jotain ominaisuuksia, jne.

Ammattitaidon lisäksi uudelta työntekijältä odotetaan sopeutumista työyhteisöön. Tämä varmistetaan parhaiten siten, että hakijan tulevat työtoverit osallistuvat uuden työntekijän valintaan tavalla tai toisella. Koeajan aikana on koko muun työyhteisön tehtävänä ottaa uusi työntekijä mukaan yhteisöön ja rakentaa hänelle tarvittavat edellytykset menestyksekkääseen työuraan ja yhteispeliin. Lähimmät esimiehet ovat tässä avainasemassa.

Keinoja henkilön soveltuvuuden selvittämiseen on monia

• Uuden työntekijän valinnassa tärkein väline on hakijan haastattelu. Siinä hakijasta saadaan välitön vaikutelma, jota täydentävät opinto-, työ- ym. todistukset. Haastattelussa käydään läpi hakijan tausta koulutuksen ja työhistorian osalta.
• Soitto entiseen työpaikkaan auttaa saamaan kuvaa hakijasta. Tärkeisiin asiantuntijatehtäviin valittaessa on taustat selvitettävä tarkasti.
• Lisätukea valintaan voi saada psykologisista testeistä, jotka tulee jättää ammattipsykologien tehtäväksi.

Puutteet henkilöstön osaamisessa voivat muodostaa vakavia riskejä yrityksen menestykselle. Erikoisosaamiseen perustuva yritys voi suorastaan lamaantua, jos erikoisosaaja vaihtaa työpaikkaa. Puutteellinen osaaminen vaikuttaa myös työntekijöiden työkykyyn, alentaa työsuoritusten tehokkuutta ja myös ylikuormittaa työntekijää. Osaamiseen liittyvät riskit on mahdollista hallita.

Pienessä yrityksessä on yrittäjän tai toimitusjohtajan osaaminen tärkeintä. Se on lähtökohta koko organisaation menestykselle tai osaamisen puutteet tai yksipuolisuus - esimerkiksi osaamisen painottuminen vain teknologiaan -- voivat vaarantaa koko yrityksen. Sen varmistamiseen ja kehittämiseen on panostettava.

Yrityksessä kannattaa kartoittaa henkilöstön osaamistaso, onko se riittävä nykyisiin tehtäviin? Osaamista pitää luoda niille, joilla ei sitä ole, ja ylläpitää niillä, joilla sitä on. Vaikka peruskoulutus olisikin riittävä on uusille työntekijöille annettava riittävä perehdytys työpaikan olosuhteisiin ja käytäntöihin. Kokeneillekin työntekijöille tarvitaan jatkuvaa koulutusta esimerkiksi työmenetelmien tai laatuvaatimusten muuttuessa. Joskus voi olla syytä muuttaa työtehtäviä siten, että ne ovat sopusoinnussa osaamistason kanssa, jotta vältettäisiin esimerkiksi laatuongelmat tai töiden ruuhkautuminen.

Henkilöstön riittävä monitaitoisuus on tärkeä tekijä yllättävien tilanteiden hallitsemiseksi. Kaikilla työntekijöillä tulee olla joku joka voi korvata heidät heidän poissaollessaan.

Hyviä viitteitä osaamisen aukoista saa tarkkailemalla töiden sujumista. Onko esimerkiksi uusien työmenetelmien käyttöönotto aiheuttanut ongelmia työssä? Ennen muutosprosesseja on tarkkaan selvitettävä riittääkö henkilöstön osaaminen uudessa tilanteessa? Osaamiskartta, jossa luetteloidaan tarvittava osaaminen, ja kuka osaa, on hyödyllinen apuväline.

Henkilöstölle tulee tarpeen mukaan järjestää mahdollisuuksia kehittää osaamistaan joko yrityksen sisäisen koulutuksen kautta tai antamalla mahdollisuus osallistua ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen.

On tilanteita, joissa yritys joutuu käyttämään ulkopuolista asiantuntemusta tai vuokratyövoimaa. Näihin voi liittyä riskejä. On varmistauduttava ulkopuolisen asiantuntemuksen laadusta, pätevyydestä ja luotettavuudesta esim. kysymällä kokemuksia ulkopuolisten asiantuntijoiden aikaisemmilta toimeksiantajilta. Tilapäisen työvoiman käyttöä säätelevät erilaiset lait ja sopimukset.

Osaamisen tärkeimmät lajit:

• Ammatillinen osaaminen
• Työssä tarvittava erityisosaaminen
• Työtä tukeva osaaminen (esimerkiksi tietokoneen käyttö, kielitaito)
• Työkokemuksen myötä karttuva "hiljainen tieto"
• Johtamistaito
• Sosiaaliset taidot
• Yleissivistys

Tunnista näiden tarve! Varmista osaaminen!

Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara. Se ei ole fraasi, vaan tosiasia. Tämä pätee erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa yrityksen menestys perustuu henkilöstön ammattitaitoon ja motivaatioon. Yhdenkin henkilön poissaolo voi aiheuttaa toimitusten viivästymisinä, laatuvirheitä ja muita yrityksen toiminnan uhkia.

Lisäksi henkilöstön poissaolo tuntuu välittömästi muun henkilöstön lisääntyneenä kuormituksena. Varsinkin kokeneille työntekijöille on kehittynyt sellainen ammattitaito, joka sisältää runsaasti dokumentoimatonta tietoa yrityksen toiminnasta. Tämä tieto ja osaaminen saattaa olla yrityksen kilpailuvaltti, vaikka sen olemassaoloa ei edes tiedostettaisi!

Henkilöstö on yrityksen voimavara myös riskienhallinnan kannalta. Yrityksen henkilöstöllä on tietoa ja kokemusta monista ongelmista, riskitilanteista ja niiden hallinnasta. Riskien tunnistaminen edellyttää usein asiantuntijatietoa, mutta varsinkin työympäristöön liittyvissä asioissa koko henkilöstön panos on korvaamaton.

Tällä sivustolla käsitellään pk-yrityksen riskienhallintaa ja tavoitteena on varmistaa yrityksen jatkuvuus ja antaa sen menestykselle hyvät eväät. Pienen yrityksen toiminta pyörii pienen joukon varassa. Vaikkapa sihteeri, mikrotukihenkilö tai koneenhoitaja voi olla aivan avainasemassa. Riippuvuus muutamista ihmisistä merkitsee suurta riskiä. Jos yritys menettää yrittäjän tai muun avainhenkilön, koko yrityksen toiminta voi vaarantua.

Osaaminen

Työkyvyn ylläpito

Työsuhde

Kun yritys ottaa palvelukseensa työntekijöitä, se ottaa hoidettavakseen suuren joukon velvoitteita. Työntekijöiden turvallisuudesta tulee huolehtia, heidän työsopimustensa tulee olla lainmukaisia, heidät tulee perehdyttää työhön ja heille tulee hankkia vakuutukset, työterveyshuolto ja tarvittavat henkilönsuojaimet. Osa näistä vaatimuksista koskee myös yrityksiä, jotka esim. vuokraavat toimitiloja tai toimivat yhteisillä työmailla muiden yritysten kanssa. Lainsäädännön lisäksi yrityksiä sitovat mm. työmarkkinajärjestöjen alakohtaiset työehto-sopimukset.

Työsuhteeseen liittyvää keskeistä lainsäädäntöä:

• Työsopimuslaki
• Työehtosopimuslaki
• Työaikalaki
• Vuosilomalaki

Työsopimukset - mieluiten kirjallisesti

Kun sovitaan työn tekemisestä, syntyy työsopimus. Työsopimus voi olla suullinen tai kirjallinen. Väärinkäsitysten välttämiseksi työsuhteista on hyvä sopia kirjallisesti. Mikäli sopimus tehdään suullisesti, on työnantajalla yleensä velvollisuus antaa työntekijälle kirjallinen selvitys työsopimuksen ehdoista kahden kuukauden kuluessa työn alkamisesta.

Työsopimusta tehtäessä on syytä sopia ainakin:

• Työsuhteen pituudesta
• Mahdollisesta koeajasta
• Työajoista
• Palkasta

Työsopimus tulee tehdä työsopimuslakia ja alan työehtosopimuksia noudattaen. Työsuhteen päättyessä on työntekijälle annettava työtodistus, jos hän sitä vaatii.

Laki säätelee työaikaa

Työaikaan liittyvät vaatimukset perustuvat ensisijaisesti työaikalakiin. Työaikalaki antaa työsuhteen osapuolille ja työmarkkinajärjestöille mahdollisuuden sopia eräistä asioista laissa esitetystä poikkeavasti, kunhan kuitenkin pysytään laissa määriteltyjen rajojen puitteissa.

Työaikakirjanpito

Oleellisin työaikaan liittyvä perusvaatimus on vaatimus pitää kirjaa toteutuneista työajoista. Työaikakirjanpitoa käytetään ensisijaisena apuvälineenä ratkaistaessa esimerkiksi palkkaepäselvyyksiä. Työaikakirjanpitoa voidaan pitää palkkakirjanpidon yhteydessä.

Työaikakirjanpidossa tulee näkyä:

• Tehdyt tunnit
• Ylityö ja siitä maksettu korotettu palkka
• Sunnuntaipalkka ja siitä maksettu korotettu palkka
• Työnjohtajan arvioitu yli- tai sunnuntaityön määrä, silloin kun on sovittu kuukausikorvauksesta

Työaikakirjanpitoon liittyvät asiakirjat on säilytettävä vähintään kanneajan päättymiseen asti, eli kaksi kokonaista kalenterivuotta.

Työterveyshuolto on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Sen tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työympäristö, hyvin toimiva työyhteisö, työhön liittyvien sairauksien ehkäisy sekä työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja terveyden edistäminen.

Työnantajan on järjestettävä työpaikan työterveyshuolto. Työterveyshuollon toimenpiteitä tulee toteuttaa yhteistyössä työnantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon kesken. Työterveyshuollon järjestämisestä on tehtävä kirjallinen sopimus, josta käy ilmi palvelujen sisältö ja laajuus.

Lakisääteinen työterveyshuolto on ennaltaehkäisevää toimintaa. Työpaikan työterveyshuolto tulee järjestää sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin työolot, työjärjestelyt ja työn luonne edellyttävät. Lakisääteisen ennaltaehkäisevän toiminnan lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöille myös muita työterveyshuoltopalveluita.

Keskeistä lainsäädäntöä

• Työterveyshuoltolaki
• Asetus työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain soveltamisesta

Työterveyshuollon järjestäminen

Työnantaja voi järjestää työterveyshuollon usealla eri tavalla:

• Terveyskeskuksessa
• Työpaikan omalla työterveysasemalla
• Yritysten yhteisellä työterveysasemalla
• Yksityisellä lääkäriasemalla
• Laitoksessa tai henkilöllä, joka on oikeutettu työterveyshuoltopalveluiden antamiseen

Yrityksen eri toimipisteiden työterveyshuolto voidaan järjestää eri tavoin kullakin paikkakunnalla tarjolla olevien mahdollisuuksien mukaan. Työterveyshuollon järjestämistä valvovat työsuojelupiirit.

Työterveyshuollon toimintasuunnitelma

Työnantajalla on oltava kirjallinen työterveyshuollon toimintasuunnitelma, joka voi olla osa työsuojelun toimintaohjelmaa. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma sisältää työterveyshuollon tavoitteet sekä suunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Käytännössä työterveyshuolto laatii suunnitelman ja työnantaja hyväksyy sen. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma tarkistetaan vuosittain työterveyshuollon edustajien kanssa.

Lisätietoja työterveyshuollosta antavat paikalliset terveyskeskukset, lääkäriasemat sekä työterveyshuoltopalveluja tarjoavat yritykset.

Työpaikkaselvitys

Työpaikkaselvitykset ovat keskeinen osa työterveyshuoltoa. Työpaikkaselvitysten tavoitteena on tunnistaa työstä ja työoloista johtuvat vaara- ja kuormitustekijät ja arvioida niiden vaikutukset työntekijän terveyteen. Siihen kuuluvat toistuvat työpaikkakäynnit ja tarvittaessa erityisselvitykset kuten ergonomisten ja psyykkisten kuormitustekijöiden selvitykset tai työhygieeniset mittaukset.

Työpaikkaselvityksessä on otettava huomioon:

• Työpaikan altisteet
• Työn kuormittavuus
• Työjärjestelyt
• Tapaturma- ja väkivaltavaarat

Työterveyshuolto antaa toimenpide-ehdotuksia työpaikan terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi ja myös seuraa näiden toimenpiteiden toteutumista.

Työpaikkaselvityksen teko kuuluu työpaikan työterveyshuollosta vastaaville terveydenhuollon ammattihenkilöille. Työpaikkaselvitykseen liittyvillä työpaikkakäynneillä on kuitenkin hyvä olla mukana niin työntekijöiden kuin työnantajankin edustajia. Lisäksi mukana voi olla myös ulkopuolisia eri alojen asiantuntijoita. Työpaikkaselvitykset ovat hyviä tiedonlähteitä myös yrityksen muussa riskienhallinnassa.

Työterveyshuollon asiantuntemusta kannattaa käyttää aina, kun halutaan parantaa työoloja. Työterveydenhuollon palveluihin kuuluu tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevissa asioissa, esimerkiksi kehitettäessä työtä tai työmenetelmiä tai muutettaessa työpisteitä. Työntekijöillä on lisäksi oikeus pyytää selvitys omasta työkuormituksestaan työterveyshuollolta.

Lakisääteisten palveluiden lisäksi työterveyshuollon kautta voidaan tilata erilaisia tarkempia mittauksia ja tutkimuksia työpaikan tarpeiden mukaan. Samoin laajempi sairauksien tutkimus ja hoito ovat yrityksen erikseen tilattavissa.

Myös työkykyä ylläpitävää eli TYKY-toimintaa järjestettäessä työterveyshuollon palvelut ovat suuri apu. Työkykyä ylläpitävään toimintaan kuuluvat työkyvyn arviointi, työkykyä tukevat toimenpiteet työtä ja työympäristöä muokkaamalla, hoitoon- ja kuntoutukseen ohjaaminen sekä vajaakuntoisen työntekijän terveydentilan seuranta.

Kustannusten korvaaminen

Kansaneläkelaitos (Kela) korvaa työnantajalle 50 % aiheutuneista työterveyshuollon kustannuksista. Korvauksen piiriin kuuluvat tavallisesti työpaikkaselvitykset, työterveystarkastukset, sairaanhoito ja lääkärinhoito. Myös yrittäjällä, joka on järjestänyt itselleen työterveyshuoltolain mukaista työterveyshuoltoa, on oikeus saada korvausta siitä aiheutuneista kustannuksista.

Kustannukset, joita Kela ei korvaa ovat verotuksessa vähennyskelpoista menoa. Korvaushakemukset tulee toimittaa Kansaneläkelaitokselle puolen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä tai, jos hakijana on itsenäinen yrittäjä, viimeistään puoli vuotta kustannusten syntymisestä.

Ensiapuvalmius

Työnantajan on ylläpidettävä työpaikoilla ensiapuvalmiutta:

• Työntekijöille ohjeita ensiaputoimenpiteistä tapaturman tai sairastumisen sattuessa
• Riittävää määrää asianmukaisia EA-tarvikkeita ja välineitä sopivissa ja selkeästi merkityissä kohdissa
• Ensiaputaitoisia henkilöitä
• Sopivaa tilaa ensiavun antamiseen
• Tietoa siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin tapaturman tai sairastumisen johdosta on ryhdyttävä.

Ensiapuvalmiutta ylläpidettäessä on huomioitava työntekijöiden lukumäärä, työn luonne ja työolosuhteet sekä työpaikan erityisolosuhteet, kuten kemikaalien aiheuttamat vaarat. Työterveyshuollon tulee osallistua työpaikan ensiavun järjestämiseen.

Lisätietoja antavat työterveyshuolto, vakuutusyhtiöt ja Suomen Punainen Risti